Diplomikitaristi Janne Lehtinen

Rajamäellä Kitarastudiota pitävä diplomikitaristi Janne Lehtinen on pääkirjastossa ke 5.11. konsertoivan kitaraduon Lehtinen-Hildén toinen kitaristi. Monipuolista klassista kitaramusiikkia esittävä duo on tunnettu etenkin nykyaikaisista latinalaisamerikkalaisista tulkinnoistaan. Haastattelimme Janne Lehtistä tulevan konsertin tiimoilta.

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Janne Lehtinen Rajamäestä ja opetan kitaransoittoa Hyvinkään Musiikkiopistossa ja toimin kitarataiteilijana sekä levytuottajana.

Onko kitaraduollanne jokin missio, tavoite tai kuningasajatus?

Chopinin kerrotaan sanoneen, että ei ole mitään kauniimpi kuin kitara, paitsi ehkä kaksi. Se on paljon sanottu säveltäjältä, jonka pianomusiikki on korvia hivelevän kaunista. Sen kummempaa missiota tai oikeutusta ei kitaraduo tarvitse. Nämä missiot ovat sinänsä mielenkiintoinen nykyajan ilmiö kun vaikkapa hissitehtaalta tai musiikkiopistolta pitää nykyään sellainen löytyä jostain mappien kätköistä. Sinne ne kyllä jäävät ja saavat jäädäkin.

Milloin aloit opiskella kitaransoittoa? Olitko kiinnostunut muistakin soittimista?

Aloin omin päin soittamaan kotona olleella kitaralla siinä vähän alle 10-vuotiaana, en tarkasti muista milloin. Varsinaiset kitaransoiton opinnot aloitin 13-vuotiaana Tampereen musiikkiopistossa, jonne kitara oli juuri tullut oppiaineeksi. Muistan lapsena pitäneeni myös haitarinäänestä, mutta kyllä kitara oli jostain syystä vain paras.

Nykyisin opetat itsekin musiikkiopistossa, kerrotko lisää opetustyöstäsi?

Opetus on mielestäni osa soittajan työtä tai soittaminen osa opettajan työtä, kuinka vaan. Eli mestari - kisällimetodi toimii edelleen. En voisi kuvitella opettavani, jos en enää itse olisi innostunut soittamisesta . Esimerkin kautta oppilas oppii parhaiten käsittämään mitä soitto vaatii. Sitoutuuko oppilas siihen, se on sitten toinen juttu.

Perustit oman Kitarastudion julkaisu- ja esitystoimintaa varten, oliko taustalla taiteellinen tai taloudellinen vapaus?

Nämä molemmat ja toisaalta syynä oli myös henkilökohtainen tapani työskennellä. Levytys on osa harjoitteluani, levyohjelma on yleensä sama kuin konserttiohjelma. Tätä varten perustin omien levyjen tekemiseen toiminimen. Harjoittelen ja äänitän konserttiohjelmat kotona ja otan valmiit levyt ensimmäiselle keikalle mukaan. Suosittelen tätä tapaa muillekin. Näin syntyy harvinaisia levyjä, jotka todella ovat soittajan itsensä näköisiä ja konserttien pitäminen tulee kannattavammaksi, jos levyjä menee kaupaksi. Ja niitähän menee, jos soittaja soittaa hyvin konsertissa.

Paljonko ennustat CD-levylle formaattina elinikää tulevaisuudessa?

En tiedä, mutta eiköhän tavallisilla ihmisillä ole cd-soitin toiminnassa kotona vielä ainakin sen aikaa kun minä levyjä teen. Konsertit sitä vastoin voivat elää ihmisten mielessä loppuelämän. Konsertin ohjelman levytys voi parhaimmillaan tukea konsertista jäänyttä muistikuvaa. Formaateista puheen ollen luin juuri, että jotkut painavat cd-levyn toiselle puolelle vinyylisoittimella soitettavan puoliskon. No, oli formaatti mikä vaan, tallenne on aina vain tallenne jostain aikaisemmin tapahtuneesta.

Mikä on parasta duona soittamisessa?

Toinen kitara tukee toista niin, että voi keskittyä esimerkiksi melodian soittoon täysillä ja sitten taas säestämään vapaammin kuin soolossa.

Ohjelmistonne on varsin monipuolinen, miten löysitte latinalaisamerikkalaisen kitaramusiikin?

Ensimmäinen oma LP-levyni oli Venezuelalaisen Alirio Diazin Music From Spain and Latin America. Siinä oli lattarikitaran parhaita kappaleita, esim. venezuelalaisia valsseja ja sekös kolahti. Myöhemminkin parhaita live-esityksiä kuulin esim. Jorge Morelilta ja tämä vain lisäsi uskoa että latinalaisessa musiikissa kitaraa soitetaan niin kuin se parhaiten soi.

Miksi musiikki on tärkeää?

Sanotaan että vain purjehdus on tärkeää mutta lisäisin että onhan se mukava kuunnella veneessä musiikkia. Musiikki ja muukin taide on ollut olennainen osa ihmisen minäkuvaa niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Se on ihmisyyden ydintä.

Miltä seudun musiikkielämä mielestäsi näyttää tällä hetkellä? Musiikinharrastus taitaa olla taas nousussa?

Kitaran kohdalla ainakin on harrastus taas lisääntymään päin. Kitarakonserteissa on myös alkanut näkymään enemmän yleisöä, esim. ihan tavallisia keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat silloin nuorena itsekin harrastaneet kitaransoittoa.

Terveiset päättäjille, miten Nurmijärven musiikkikulttuuria pitäisi edistää?

Tähän en osaa sanoa muuta kuin että ainakin omalta kohdaltani olen saanut tehdä säännöllisesti palkitsevaa yhteistyötä kunnan kulttuuritoimen ja seurakunnan kanssa. Tällaisen pienimuotoisen konserttielämän ylläpito ei vaadi suuria satsauksia, mutta se on elävästä musiikista pitävälle yleisölle kuitenkin tärkeää. Tätä varten ei tarvita suuria, kalliita spektaakkeleja kuuluisine tähtineen.

Hyvä olisi jos kulttuuri ei keskity pelkästään Klaukkalaan vaan esim. Rajamäkikin saisi osansa.

Mitä kirjasto voisi tehdä paikkakunnan musiikin hyväksi muuta kuin levyjä ja nuotteja lainaamalla?

Voiko sitä enää enempää tehdä? Ainakin omalta kohdalta voin mainita, että saan osittain kiittää kirjastoa siitä että ylipäänsä soitan, koska Tampereen musiikkikirjaston kitaramusiikkinuotit ja -äänitteet olivat kuin keidas erämaassa minulle 70-luvun alussa.

Kirjastot voivat kyllä lisäksi vielä olla konserttipaikkoja.. Kiitos Riitta Mankan, Nurmijärvellä minun on aina ollut helppo saada omat uudet ohjelmani esille.

Kiitos haastattelusta!