Kunnanjohtajan blogi

Mitä Aleksis saa tänä vuonna päähänsä?

26.4.2019 

  Aukust Veuron patsasehdotus Mietteissä voitti vuonna 1930 järjestetyn uusintakilpailun Kansallisteatterin yhteyteen sijoitettavaksi näköispatsaaksi. Aukust Veuro ei kuitenkaan saanut toimeksiantoa, vaan sai toteuttaa ehdotuksensa Nurmijärvelle ja patsas paljastettiin Kiven syntymän satavuotisjuhlassa 10.10.1934. Patsaan vihki presidentin puoliso Ellen Svinhufvud.


Kirjaston edustalla istuu mies mietteissä. Pronssisena, käsi poskella. Miettineekö, että pitäisikö keväällä käynnistää koirankakkakeskustelujen lisäksi myös linnunkakkakeskustelu. Ehkä pyörii päässään hänellä silti jotain muutakin.

Eino Leino runoili hänestä

Nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.

Sen kauniimmin ei juuri voi lyhyttä elämäänsä kuvata.

On kuitenkin todettava, että vaikka elämänsä olisi ollutkin syksystä jouluun, niin kyllä kevät on myös virrannut kansalliskirjailijamme suonissa.

Elämä on Iloleikki! Hän kirjoittaa.

Ja toisaalla kuvailee sielun tuntemuksia kuin vain kevättä tunteva voi:

Mikä todistaa selvemmin kuin tämä ihmeellinen, säteilevä voima meidän sielussamme, että sen on ijankaikkista luontoa?

On tullut ilon päivä, mutta vierastanpa sitä vielä, sen lempeässä paisteessa kainostellen kuin pieni lapsi.

Eikä kaukana kevään huumasta ole tämäkään:

Rallailivat ja keikuttelivat päätänsä, jossa ihanasti läimähteli, huimahteli - ja kaukana heistä oljentelivat kurjan, tavallisen ihmislapsen surut ja mielimurteet.

Uskaltaisin väittää, että ylioppilas Kivi janosi kevättä ja imi siitä energiaa ja siksi on oikein, että me hänen synnyinpitäjässään kokoonnumme nyt jo 14. kertaa ottamaan porukalla Aleksiksen mukaan kevään juhlaan ja juhlan keskipisteeksi.

Jos hän olisi itsensä tässä keväisessä hetkessä nähnyt noin mietteliäänä, kuin patsaan muotoon on valettu, olisi varmasti itselleen todennut:

Heitä hiiteen tämä tuumaileva muoto. Tilulii, tilulii, tilulilullii!

Historioitsija Teemu Keskisarja kirjoitti Aleksis Kiven, kuolemattoman kirjailijan elämä ja kuolema -elämänkertomuksen, jossa hän kuvaili Kiven harjoittaneen mielensä virkistykseksi kylpyjä. Kokeilemisen arvoista - joten nyt pääseekin poikamme kylpyyn. Eläköön ilo ja eläköön vaahtoova Aleksis!

Ja kun juhla on ylimmillään, taikuudet on tehty ja simaiset suut hymyävät, saa ystävämme vielä päähänsä jotain, mitä ei vielä kuunaan ole nähty.

Synkistellä voi Suomessa aina, mutta Vappu ja kevät ovat ilon ja elon juhlaa.

Tulehan sinäkin sitä todistamaan!

Nähdään patsaalla 30.4. klo 17-18.30

Outi

 

 

Blogin etusivulle