Säveltäjä Emil Sivori vietti lapsuutensa Nurmijärvellä. Hän syntyi Lepsämän kylän Seipäänmäellä vuonna 1864. Hänen isänsä oli urkujentekijä, joka kiersi ympäri Suomea tekemässä urkuja kirkkoihin. Perhe kiersi aluksi isän mukana, mutta koska lapsille kiertävä elämä oli hankalaa, jäi Emil sukulaistensa hoiviin ja kasvatettavaksi Nurmijärvelle. Tuohon aikaan lasten tehtävänä oli toimia lammaspaimenena ja parhaiten Emil Sivorin lapsuusajasta Nurmijärvellä onkin säilynyt kertomus siitä, kuinka hän nuorena lammaspaimenena näki suden vievän lampaan laumastaan.
Viipurilaiseksi musiikkivaikuttajaksi
Koulun käytyään Emil Sivori lähti opiskelemaan Turun lukkari-urkurikouluun, josta valmistui vuonna 1886. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Viipurin tuomiokirkon urkuriksi. Hän jatkoi kuitenkin opintojaan Saksassa Leipzigin konservatoriossa, jossa hän opiskeli vuosina 1890-1893.
Palattuaan Viipuriin hän perusti Viipurin lukkari-urkurikoulun. Vuonna 1910 koulu muuttui Kirkkomusiikkiopistoksi, joka oli monen Suomessa toimineen musiikinopettajan koulutuspaikka. Emil Sivori oli Sibeliuksen ystävä ja hänen Kirkkomusiikkiopistoaan pidetään myös nykyisen Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston juurena. Vuonna 1921 Sivori perusti koulunsa yhteyteen Nuorison musiikkiopiston ja vuonna 1924 Kansankonservatorion. Hän toimi sekä Viipurin suomalaisessa että klassillisessa lukiossa laulunopettajana vuosina 1900-1929. Sivori oli myös tunnettu kuoromies, joka johti Viipurin kansalliskuoroa, perustamaansa Väinölä-kuoroa ja naiskuoro Kansanlaulua ja oli mukana Viipurin laulujuhlilla. Sivori toimi kuoron harjoittajana kun tiettävästi ensimmäinen suomalainen ooppera Pohjan neiti esitettiin laulujuhlilla vuonna 1908.
Kansanlaulut lähteenä
Emil Sivorin sävellystyön pohjana oli paljolti hänen itse keräämänsä kansansävelmät. Ne olivat suureksi osaksi peräisin Savosta ja Karjalasta, mutta Sivori muokkasi niitä sävelasultaan, sanoitukseltaan ja sovitukseltaan esityskelpoisiksi kuorolauluiksi. Vuonna 1918 Sivori oli Nurmijärvellä Södergårdissa sotaa paossa ja keräsi täältäkin samalla tietoja kansanlauluista. Kansansävelmäkokoelma tuhoutui suureksi osaksi sodan aikana. Sivori teki myös paljon omia sävellyksiä. Hän halusi kohdistaa tuotantonsa tavalliselle kansalle. Vuonna 1917 hän julkaisi suomalais-ruotsalaisen messukokoelman, joka oli vuoden 1923 kirkolliskokouksessa ehdolla viralliseksi messukirjaksi. Kirkolliskokous katsoi kuitenkin Sivorin tuotannon liian rahvaanomaiseksi. Messukokoelman lisäksi hänen keräämiään ja sovittamiaan kansanlauluja on julkaistu kahtena kokoelmana.
Muistomerkki Nurmijärvelle
Suuri osa Emil Sivorin keräämistä kansanlauluista jäi viimeistelemättä, kun hän kuoli Viipurissa 9.4.1929. Sivorin oppilaat ja opettajatoverit halusivat pystyttää Viipuriin patsaan säveltäjän muistolle, mutta sodan jälkeen se ei enää ollut mahdollista. Hanke toteutui viimein vuonna 1971 ja patsaan sijoituspaikaksi tuli synnyinkunta Nurmijärvi. Patsaan teki kuvanveistäjä Armas Tirronen ja se löytyy Nurmijärven kirkonmäeltä.
Kirjallisuutta
Nurmijärven joulu 1978 ja 1986 (lehdet).