Päätöksen paikka - kunnalliselämää Nurmijärvellä

Pitäjänkokousten aikaan

Vuoteen 1865 asti hengellinen ja maallinen valta olivat yhtä sekä hallinnollisesti että taloudellisesti. Papiston johtama pitäjänkokous oli virallinen paikallishallintoelin myös Nurmijärvellä. Pitäjänkokoukset pidettiin kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen kirkkoherran toimiessa kokouksen puheenjohtajana. Vuodesta 1846 lähtien, sen jälkeen kun kirkkoherran pappilan uusi päärakennus valmistui, kokoukset pidettiin pappilan vanhassa päärakennuksessa.

Pitäjän säätyläisillä, jotka olivat myös aktiivisin osallistujaryhmä, oli suuri vaikutusvalta kokousten käsittelemissä asioissa. Erityisesti kirkkoa ja seurakuntaa koskevat kysymykset olivat pitäjänkokouksissa tärkeitä, mutta myös pitäjänmakasiinin toiminta, teiden rakentaminen, köyhäinhoito, petoeläinten metsästys ja viinanpolttoasiat herättivät keskustelua.

Pitäjänkokousten aikaan Nurmijärvellä oli vain muutamia virkamiehiä: tärkeimpiä olivat nimismies, jahtivouti ja siltavouti sekä kruununvouti, joka oli lähinnä verotusviranomainen.

 
Nurmijärven vanha, vuonna 1783 rakennettu pappila, jossa pitäjänkokoukset pidettiin. Myöhemmin rakennuksessa kokoontui myös kunnallislautakunta aina vuoteen 1889 asti. Vanha pappila purettiin 1920-luvun alussa. Rakennuksen hirret käytettiin seurakuntatalon rakentamiseen 1922. Kuvaaja: Väinö Vallinkoski, 1910-luku.


1865 asetus uudisti kunnallishallinnon

Tärkein uudistus vuoden 1865 asetuksessa oli kirkollisen ja kunnallisen hallinnon erottaminen toisistaan. Kirkolle jäivät vain puhtaasti seurakunnalliset asiat, joista päätettiin kirkonkokouksissa. Jotta maallista hallintoa voitiin hyvin hoitaa, perustettiin entisen pitäjän tilalle uusi yhteisö, kunta, jonka muodostivat ne henkilöt, jotka vakinaisesti asuivat tällä alueella.

Asetuksen mukaan päätösvalta kunnissa tuli olemaan kuntakokouksella. Kuntakokouksessa puhe- ja äänivalta oli jokaisella hyvämaineisella kunnan asukkaalla, joka oli Suomen kansalainen ja maksoi veroa. Äänestettäessä kukin veroäyri luettiin yhdeksi ääneksi, joten varakkaiden henkilöiden mielipiteillä oli enemmän painoarvoa. Nurmijärvellä kokoukset pidettiin aina kirkonkylällä, joten oli tavallista, että kirkonkyläläiset ahkerimmin niihin osallistuivat. Syrjäkylien asioita ei usein kokouksissa huomioitukaan, ja tämä aiheutti pitäjällä harmistusta.

Periaatteena oli, että kunnan tuli hoitaa itse itsensä "ei palkatuilla virkailijoilla, vaan kuntalaisten uhrautuvalla toiminnalla". Vuoden 1865 asetus antoi kuitenkin mahdollisuuden kunnankirjurin palkkaamiseen. Nurmijärvi oli Suomen toinen kunta, johon kunnankirjuri palkattiin: H. W. Korrander aloitti työnsä vuonna 1868.

 
Nurmijärven kunnanvaltuusto vuonna 1928. Valtuusto ei liene tässä kuvassa koolla kunnan toimitiloissa Heikkarilla, missä yleensä kokoonnuttiin, vaan jossakin yksityiskodissa. Kuvaaja: Reino Kostia.


Kunnallislautakunnan perustaminen

Vuoden 1865 asetuksen mukaan kuntakokouksen tuli valita toimeenpanevaksi elimeksi kunnallislautakunta. Nurmijärvellä kunnallislautakunnan perustamista lykättiin sopivan johtomiehen puutteeseen vedoten. Vihdoinkin kuntakokouksessa 4.1.1868 päätettiin kunnallisasetus panna toimeen. Samalla perustettavalle kunnallislautakunnalle myönnettiin 300 hopeamarkkaa perustamis- ja muihin kuluihin. Kunnallislautakunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin valtioneuvos Otto Furuhjelm.

Asioita, jotka kuuluivat kunnallislautakunnan toimialaan olivat mm. köyhäinhoito, terveydenhoito, järjestyksen valvonta kunnan alueella, veroasioiden hoito sekä lausuntojen antaminen kunnan asioissa. Kerran vuodessa kunnallislautakunta järjesti juhlavan ja ehkäpä pelottavankin tilaisuuden. Silloin kutsuttiin kaikki kunnalta avustusta saavat henkilöt kunnallislautakunnan kuulusteltaviksi. Tilaisuudessa haluttiin selvittää avustusten saajien lukutaitoa ja elämäntilannetta. Lautakunta saattoi antaa varoituksen, jos näki näissä jotain huomautettavaa.

 
Kunnanvaltuusto vuonna 1930. Kuvaaja: Reino Kostia. Pitkään kunnan asioita hoidettiin Nurmijärvellä enimmäkseen miesvaltaisesti. Ensimmäisenä naisena kunnanvaltuustoon valittiin 1918 emäntä Lyyli Koskimies ajaksi, jolloin Oskari Koskimies kärsi ehdonalaista rangaistusta. Kuvassa keskellä rouva Hanna Kilpinen, joka kuului valtuustoon 1929-1930 sekä köyhäinlautakuntaan ja myöhemmin sosiaalilautakuntaan.


Kunnan toiminta-alue laajenee

Vähitellen kunnan hoitamat tehtävät alkoivat monipuolistua siinä määrin, että eri hallinnonhaaroja varten oli tarpeen perustaa erillisiä lautakuntia. Lautakuntia on Nurmijärvellä toiminut viitisenkymmentä, jotkut tosin vain muutamia vuosia jonkin ajalle ominaisen ongelman esiintuomina. Kunnassa toimineita lautakuntia ovat mm. asutus-, hevos-otto-, holhous-, huoneenvuokra-, metsä-, palo- ja raittiuslautakunta.

Kunnallislakia uudistettiin vuonna 1917. Pääasiallisimmat muutokset olivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ulottaminen kunnallishallintoon sekä ylimmän päätösvallan antaminen kunnanvaltuustoille, joiden perustaminen lain myötä tuli pakolliseksi. Nurmijärvellä kunnanvaltuusto oli päätetty perustaa kuntakokouksen tilalle jo vuoden 1908 syksyllä. Ensimmäinen valtuuston vaali järjestettiin saman vuoden joulukuussa. Valtuuston tehtävänä oli mm. hyväksyä kunnallislautakunnan laatima talousarvio, koulujen rakennus- ja kunnostustöiden toimeenpanon valvominen ja päätökset oppikirjojen hankinnoista.

 
Kunnanvaltuusto vuonna 1951. Valtuuston puheenjohtajana toimi Uuno Laakso, joka istuu pöydän ääressä keskellä.


Missä kokoonnuttiin?

Jo vuoden 1868 aikana kunnallislautakunnan kokoushuoneeksi vakiintui vanhan pappilan sali, jossa ennen oli kokoontunut pitäjänkokous. Rakennusta kutsuttiinkin edelleen pitäjäntuvaksi. Siellä myös tarpeelliset asiakirjat säilytettiin. Helppoon aikaan kunnallislautakunta ei työtään päässyt aloittamaan: nälkävuodet koettelivat parhaillaan Nurmijärveäkin ankarasti. Pitäjäntupaan olikin jouduttu perustamaan myös väliaikainen lavantautisairaala, jonka kanssa saman katon alla kunnallislautakunta aloitti toimintansa.

Kun kuntaan rakennettiin kunnalliskoti vuonna 1889, päätettiin hallinto siirtää sinne. Tilat osoittautuivat kuitenkin tarkoitukseen sopimattomiksi. Vuonna 1916 kunta päätyi Ahjolan vuokraukseen, ja vuonna 1917 kunta osti toimitilakseen Heikkarin talon Lauri ja Siiri Hirvelältä. Kunnan toimitaloksi talo tuli vuonna 1920.

 
Kunnan toimitalo Heikkari sijaitsi nykyisen kunnanviraston paikalla. Nurmikolla kunnankirjuri Arvo Kankainen perheineen. Hän oli Nurmijärven neljäs kunnankirjuri hoitaen tehtävää vuosina 1922-1923.


Kunta Heikkarilla

Heikkarin talon pihapiiriin kuuluivat paitsi päärakennus, myös sauna, vaja ja talli, jonka yhteydessä sijaitsivat käymälät. Toivo Salervon suunnittelema lisärakennus pihapiiriin valmistui vuonna 1928. Kunnallislautakunta kokoontui päärakennuksen alakerrassa, jossa sijaitsi myös kunnantoimisto sekä kunnankirjurin työhuone ja asunto. Päärakennuksen yläkerrassa oli kaksi asuntoa kunnan työntekijöille.

Päärakennukseen piti muurata kassaholvi, joka lukittiin raskaalla ovella. Muuten talo olikin aika suojaamaton: ulko-ovea ei saanut lukkoon ja eteisessä oli vain hentoiset lasiovet.

Lisärakennuksessa sijaitsi alakerrassa valtuuston kokoushuone, talonmiehen asunto sekä kirjasto, jota kunnankirjuri hoiti sivutyönään. Yläkerrassa asui kunnanvirkailijoita. Rakennuksessa oli myös sähkölaitoksen konttori.

 
Heikkari 1940- tai -50 -luvulla. Vasemmalla alareunassa päärakennus ja keskellä vuonna 1928 valmistunut lisärakennus. Oikealla sauna. Pihassa oli puomi, johon kävijät voivat kiinnittää hevosensa asioinnin ajaksi. Pihassa olevassa talissa pitivät valtuuston isännät hevosiaan kokousten ajan.


Uusi kunnanvirasto

Vuonna 1964 kunnanvaltuusto teki päätöksen uuden tilavamman kunnan toimitalon rakentamisesta Heikkarin päärakennuksen paikalle. Heikkarin tilat olivat kunnanhallinnon kehittyessä ja laajentuessa osoittautuneet aivan liian ahtaiksi. Rakentaminen aloitettiin lokakuussa 1964 arkkitehtitoimisto Unto Ojosen tekemän suunnitelman mukaan, kun Heikkarin päärakennus oli saatu purettua. Uusi kunnantalo valmistui vuonna 1965. Myös muut Heikkarin pihapiirin rakennukset purettiin parkkipaikan tieltä.

 
Vuonna 1965 Heikkarin paikalle valmistunut kunnanvirasto 1970-luvun alussa.

 
Nurmijärven vaakuna paljastettiin Heikkarilla kunnanvaltuuston kokoushuoneessa 23.9.1954. Vaakunan suunnittelusta järjestettiin luonnoskilpailu, joka käynnistettiin 1951. Kilpailuun tuli 88 ehdotusta, voittajaksi valikoitui Olof Erikssonin Jukolan veljekset -aiheinen vaakuna.

 
Kunnanvaltuuston 50-vuotisjuhla 11.7.1959 kirkonkylässä yhteiskoululla. Pöydän takana istuvat vasemmalta kunnansihteeri Aarne Ylä-Turkonen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Uuno Laakso ja kunnanhallituksen puheenjohtaja agronomi Tapio Palho. Kuvaaja: Reino Kostia.

 
Nurmijärven kunnan vuoden 1977 budjetti julkistettiin 20.11.1976. Papereita tarkastelemassa vasemmalta apulaiskamreeri Jorma Kesä, kunnansihteeri Heikki Rosenström, kunnanjohtaja Kaino Salminen sekä kunnankamreeri Veijo Hannula. Vuonna 1967 virkaansa valittu Kaino Salminen oli Nurmijärven ensimmäinen kunnanjohtaja.


Kirjallisuutta:

Itkonen, Pirjo: Kylää ja kyläläisiä. Muistitietoa Nurmijärven kirkonkylästä. 1998.

Peltolainen, Viljo: Kuuden vuosikymmenen takaa. Kunnallisia ja yhteiskunnallisia harrastuksia Nurmijärvellä kunnallislautakunnan perustamisajoilta. 1928.

Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Toim. Putkonen, Lauri. 2009.

Sormunen, Irja: Nurmijärven pitäjän historia 1900-1970. III osa. 1974.

Tommila, Päiviö: Nurmijärven pitäjän historia. II osa, Itsenäisen Nurmijärven pitäjän vaiheet. 2001.