Museo

Vaivaisten vilja-aitasta museorakennukseksi

Taaborinvuoren museorakennukset ovat peräisin eri puolilta kuntaa. Pysäköintialueelta mäelle kiivettäessä oikealla puolella kävelytietä on kaksikerroksinen iso aitta. Se on ollut aikoinaan Nurmijärven kunnalliskodin maatilan vilja-aitta, 1890-luvulla rakennettu.
Kirkonkylän Toreeninmäkeen valmistui vuonna 1889 kunnalliskoti, joka oli samalla ensimmäinen kunnallinen huoltolaitos. Sen valmistuminen oli merkkitapaus pitäjässä. Sen myötä kunnan köyhien ja vaivaisten, niin kuin heitä 1800-luvulla kutsuttiin, ei enää tarvinnut kiertää hoidokkeina talosta taloon vaan he saivat pysyvän asuinpaikan.

Kunnalliskodilla oli suuri maatila, johon kuului parhaimmillaan 1930-luvulla 57 hehtaaria viljelysalaa. Tilalla oli tuolloin 23 lehmää, 7 hiehoa, 2 sonnia, 6 hevosta, varsa, sikoja ja vasikoita. Kunnalliskodin asukkaat osallistuivat voimiensa mukaan maatilan töihin. Tilan tuottamalla viljasadolla ja maito- ja lihatuotteilla pärjäsivät sekä kunnalliskodin asukkaat että viereisen kunnansairaalan potilaat.

Kunnalliskodin maatilan toiminta ajettiin alas 1960-luvulta alkaen vanhustenhoidon uudistuessa. Kunnalliskodin ja maatilan vanhat rakennukset purettiin uuden palvelukodin tieltä 1970-luvun lopussa. Vilja-aitta siirrettiin Taaborinvuorelle, jonne juuri oltiin suunnittelemassa ja pystyttämässä museoaluetta.

Nimi Seppälän vilja-aitta juontaa juurensa siitä, että kunnalliskoti rakennettiin Seppälän tilalta ostetulle maalle.

Museonäyttelyitä uudistetaan
Taaborinvuoren museoiden näyttelyt uudistetaan ja ensimmäisenä valmistuu vilja-aitan näyttely.
Se kertoo perinteisestä maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Niihin liittyvät työt olivat raskaita ja tekemistä riitti kaikille. Suurimpia urakoita tehtiin yhdessä talkoilla, jolloin työ sujui mukavammin.

1900-luvun alussa konevoiman käyttöönotto alkoi vähitellen muuttaa työn luonnetta. Traktorit, maamoottorit ja monet muut laitteet ja koneet vaikuttivat myös kylien ja pihojen äänimaailmaan.

Uusimaa-lehdessä 8.3.1909 julkaistiin juttu uudistusten tulosta Palojoelle: ”Kitinää ja rätinää kuulee täälläkin joka päivä, torvien toitotusta, pillien piipatusta aamusta iltaan. Ollaan kuin suuressa tehdaskylässä. Tähän asti ovat, tavallista leipämyllyn suhinaa lukuun ottamatta, särisseet viskurit, tappurit ja rullaäkeet. Nyt on tullut jo paljon lisää. Viljatkin jo puidaan höyrykoneitten avulla.”