Kotiseuturakkautta

Kotiseutumme Nurmijärvi

Mikä ja minkälainen on kotiseutu? Mitä Nurmijärvi merkitsee nurmijärveläisille? Mitä nurmijärveläiset kotiseudustaan, Nurmijärvestä ajattelevat? Mitä sanotaan kotiseudun kysyjälle? Ollaanko kotoisin Nurmijärveltä vai Röykästä tai Nukarilta?

Kotiseudun käsite on tänä päivänä toinen kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Turun yliopiston dosentti Veijo Hietala pohti asiaa valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Salossa 2007. Hänen mukaansa nykyinen kaupunkimainen elämäntapa ei sinänsä synnytä yhtä vahvaa mielikuvaa pysyvistä juurista tai kotiseudusta kuin entinen agraarikulttuuri. Asuinpaikkaa muutetaan nykyään useammin kuin aiemmin. Näiden muutosten lisäksi mediateknologia on hämärtänyt kodin rajoja entisestään. Verkkoyhteyden ja puhelimen myötä maailma tapahtumineen tulee kotiin ja ihmisten kokemus sijainnistaan maailmassa on muuttunut. Kylä- ja kaupunginosayhdistysten perustaminen ja kylähistorioiden buumi kertovat siitä, että oma ryhmä ja oma kotiseutu on nykyisin ehkä helpompi löytää ja hahmottaa koko kuntaa pienempänä kokonaisuutena.

Mitä meistä ajatellaan?

Kirsti Mäkisen kirja ”Lollot ja kollot” käsittelee kylien ja pitäjien pilkkanimiä. Naapurihuumori on ikivanhaa kansainvälistä perinnettä. Naapuria ärsytettiin tavattaessa kölleillä eli haukkuma- ja liikanimillä, joissa naapuripitäjän asukasta mielellään kuvattiin tyhmäksi, hölmöksi ja mieluiten myös köyhäksi. Myös historialliset tapahtumat ovat joissain tapauksessa antaneet aiheita kölleihin.

Mäkinen on arkistosta löytänyt Nurmijärven osalle nimitykset nuijapää, pakana, raajansyöjä, roisto, rosvo, taikinavaras, varas. ”Vihriv viisaat ja Nurmijärven nuijapäät”, sanoivat vihtiläiset. Suositun taikinavarkaat-nimityksen sanotaan olevan suurten nälkävuosien ajoilta. Tarinan mukaan nurmijärveläiset varastivat Helsingin reissulla täysinäisen taikinatiinun. Teon tapahtumapaikka vaihtelee kertomuksesta toiseen.

Rosvopitäjän maineessa

Vuoden 1822 aikana liikkui Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä laajalti tunnettu ja pelätty rikollisjoukko, jota kutsuttiin Nurmijärven rosvoiksi. Ydinjoukkoon kuului alun perin 13 miestä, joista 6 oli kotoisin Nurmijärveltä. Päämieheksi kohosi Nummenpään Pihtimäen talon poika, kirvesmies Mikko Södergård, jonka vaikutuksesta Nurmijärvestä tuli joukon tärkein toiminta- ja tukialue. Kopla keräsi ryöstöretkillään suuria omaisuuksia.

Rosvoilun aikana Nurmijärvellä oli kappalaisena Raalan sahan kirjanpitäjän poika August Granit. Rosvoilun esinäytös alkoi kesällä 1821. Syyskuussa rosvot murtautuivat kirkon sakaristoon ja ryöstivät sieltä kolmella lukolla lukitusta kirkonarkusta noin 600 ruplaa rahaa ja uuden mustasamettisen messukasukan. Rosvojoukkoon kuului räätäli, jonka oli tarkoitus ommella sametista lakkeja. Tämän tapauksen johdosta kappalainen Granit kirjoitti kirjeessään Porvoon piispalle: ”Pois tahdon minä tästä Sodoman maasta – täällä on ilmaantunut roistoja ja konnia kaikkialla. … Kruununvankilat täyttyvät parhaillaan pelkistä Nurmijärven isännistä ja emännistä. Kaunis seutu tosiaankin!” Granit lähti kuitenkin Nurmijärveltä vasta 1823 eli samana vuonna, kun rosvot lopulta saatiin kuriin.

Suunnitelmallisesti toimineen rosvojoukon kiinni ottamiseen tarvittiin lopulta lähes 700 venäläissotilasta. Rikollisten kiinniottamista vaikeutti se, että heillä oli paljon tukijoita. ”Nurmijärven rosvojen” tekemien rikosten tutkinta ja tuomitseminen oli aikoinaan Suomen suurimpia rikosjuttuja. Tapaus on esimerkki siitä, miten historiallinen tapahtuma antaa aiheen köllinimen syntyyn ja vaikuttaa paikkakunnan maineeseen vielä vuosia tapahtuman jälkeen.

Nurmijärvi, murhajärvi

Noin 80 vuotta Nurmijärven rosvojen jälkeen tapahtui rikos, joka toi Nurmijärven uudelleen puheisiin, nyt murhakorpena tai murhajärvenä. Rikos tapahtui Simolan torpassa Klaukkalassa. Torpan renki Malmelin surmasi 10.5.1899 isäntäväkensä, yhteensä seitsemän henkeä. Murhasta tuli uutinen, sillä uhrien lukumäärä oli suuri ja tekotapa kauhistuttava. Uhreista kolme oli naisia ja kaksi lapsia. Vaikka niin murhaaja kuin murhatutkin olivat espoolaisia, mustasi tämä järkyttävä tapahtuma koko Nurmijärven pitäjän maineen.

Tapauksesta kirjoitettiin ja painettiin arkkiveisu, jonka myötä tieto tapahtuneista murhista levisi laajalle. Arkkiveisun viimeiset säkeet kuuluvat seuraavasti:

 "Yhtä toista kerrotaan
Kautta sulo Suomenmaan
Nurmijärven paikasta
Kansasta ja maineesta.
Että siellä tapellaan,
Tyrkitään ja nakellaan
Miestä niin kuin tallukkaa
-Hyi tok' sitä mellakkaa!"

Nurmijärvi-ilmiö

Viimeisten vuosikymmenien aikana julkisessa keskustelussa Nurmijärvi on saanut antaa nimensä asialle, jolla tarkoitetaan kaupunkirakenteen hajoamista. Ilmiön taustalla on suurten kasvukeskusten kykenemättömyys vastata kasvavaan asunnontarpeeseen. Asuntojen hintojen noustessa kaupunkikeskuksissa etenkin lapsiperheet ovat muuttaneet kehyskuntiin.

Termi Nurmijärvi-ilmiö on saanut keskustelussa negatiivisen sävyn. Siihen liitetään sellaisia asioita kuin yksityisautoilun määrän kasvaminen ja kuntarakenteen hajoamisesta johtuvat kunnallistekniikkaan liittyvät kustannukset. Paavo Lipponen on todennut, että isoja kaupunkeja ympäröivissä hajanaisissa kehyskunnissa ”Elämä – työssäkäynti, lasten kuljettaminen ja palvelujen etsiminen – on jatkuvaa ponnistelua.” Ilmiö sinänsä on maailmanlaajuinen.

Löysitkö sivulta etsimäsi tiedon?