Kulttuuri, Viestintä
Dome Karukosken Aleksis Kiven päivän praakaus 2026
Hyvää Aleksis Kiven päivää 10.10.2026! Aleksis Kivi -pääkaupunkina Nurmijärven kunta tarjoaa suomalaisen kirjallisuuden päivänä tilan merkittävälle sanankäyttäjälle, joka rikastaa yhteiskunnallista keskustelua, kansalliskirjailijamme henkeä unohtamatta.
Aleksis Kiven päivän praakauksen laatii tänä vuonna elokuvaohjaaja Dome Karukoski.
Praakaus ja Aleksis Kiven päivän juhla esitetään Yle Areenassa 10.10. klo 15.45 alkaen. Juhlassa palkitaan tämän vuoden Konstiniekka- ja Eskon puumerkki -palkintojen saajat. Nurmijärven kunnan kulttuuripalkinto Konstiniekan saa valokuvaaja ja kirjailija Hannu Laakso ja Aleksis Kiven Seuran myöntämän Eskon puumerkki -tunnustuspalkinnon saa kirjailija, suomentaja ja kirjanpainaja Antti Nylén.
Aleksis Kiven päivän praakaus 2026
Kirjoittanut Dome Karukoski
Mörökölli.
Tiesitkö, että tuo sana mörökölli esiintyy ensimmäisen kerran suomalaisessa kirjallisuudessa tai painetussa sanassa Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä ja sitä kautta se on tuotu suurempaan suomalaiseen tietoisuuteen?
Mörökölli sanana onkin nykyään osa meidän kulttuuriamme ja historiaamme.
Vanhempi saattaa aamiaisella kysellä lapselta: ”Mikäs mörökölli sieltä tänään heräsi?”
Suomalaisessa kahvimainoksessa poliisit voivat vannottaa ylinopeudesta kiinnijäänyttä lupaamaan, ettei tämä enää ikinä hölmöile sananparrella ”Vannon kautta kiven ja kannon ja jos sanani syön, mörökölli minut vieköön”.
Me suomalaisina samaistumme tuohon mainoksen jännitteeseen, koska meitä on mahdollisesti lapsuudessa vannotettu samankaltaisin sananparsin. Samaistumispinta ja tarinat tulevatkin yleensä sieltä lapsuudesta asti.
Kulttuuri ja kieli lähtevätkin aina jostain ja jonkun tekemänä. Kun elokuvantekijä aloittaa uuden elokuvan käsikirjoituksen, on hänen mielensä sopukoihin kasautunut satoja, ellei tuhansia, muiden tekemiä teoksia aina elokuvista ja teatterista musiikkiin ja kirjallisuuteen. Näiden tekijöiden teoksissa taas kasvaa heidän oppinsa, kulttuurinsa ja kielensä.
Kun siis joku tekee hauskan videon tekoälyohjelmalla, ei sekään synny tyhjästä. Tekoälyn kielimallit on koulutettu lukuisten taiteilijoiden teoksilla, ja se niin innovatiiviselta tuntuva tekoälyvideo onkin itse asiassa jonkun aiemmin eläneen tarinankertojan luoman teoksen muokkaus.

Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Aleksis Kiven teokset ovat osaltaan johtaneet tekoälyn kehitykseen. Väite tuntuu toki absurdilta, mutta jostain me aina lähdemme ja joksikin me aina muutumme.
Minä kasvoin täällä Nurmijärvellä. Muistan elävästi, kuinka menimme ala-asteen kanssa Taaborin kesäteatterin esitykseen katsomaan Seitsemää veljestä ja Nummisuutareita. Tänäkin kesänä on Nummisuutarit näytetty täällä Taaborilla.
Muistankin elävästi, kuinka kesäteatterin seitsemän näyttelijää juoksivat kuvitteellisia härkiä pakoon lavastekivelle. Härät oli luotu pelkin äänin ja loput lapsi sai kuvitella.
Ja minä pienenä lapsena tosiaan näin ne härät mielessäni siihen kiven ympärille mylvimään, samalla kun näyttelijät yrittivät häätää härkiä pois huutamalla. Tuokin kohtaus kertoo epätoivosta, pelosta ja selviytymisestä. Tilanne on pojanviikareille erityisen haastava kyläyhteisön sisällä, koska härät ovat Viertolan isännän härkiä.
Tilanne eskaloituu veljesriidaksi ja veriteoksi, kun härät tapetaan. Ovatpa veljekset tappaneet vielä kontion eli karhun juuri ennen härkien kohtaamista. Veljesriita taas johtuu sisäisistä ristiriidoista, mutta myös alkoholista.
Ja eipä aikaakaan, kun nämä pojanviikarit, häristä selvittyään, päätyvät pelaamaan kurraa, eräänlaista jääkiekon esimuotoa, ja pian Eero laulaakin mörököllistä, joka on lempinimi eräälle Matille.
Parin kohtauksen sisään siis tapetaan karhu, ryypätään, riidellään ja pelataan jääkiekkoa.
Härkien tappo taas johtaa siihen, että veljekset joutuvat tekemään töitä ne omistaneelle Viertolan isännälle. Kaskeamaan.
Eli koska henkilöt tekevät jotain väärin, joutuvat he suorittamaan lisätyötä selviytymistarinassaan. Jokin tapahtuma ja teko johtaa toiseen. Tässä ollaan tarinankerronnan ihan ytimessä ja minä pienenä lapsena imin tuota tarinankerronnan oppia.
Noidenkin muistojen takia haluan tehdä minulle rakkaasta tarinasta, näistä seitsemästä veljeksestä, elokuvan.

Alexis Stenvall, myöhemmin Kivi, kirjoitti suomalaisia tarinoita. Hän kirjoittaa ajasta ennen kuin Suomi kaupunkilaistui, ja mikä tärkeintä, hän oli ensimmäisiä kirjailijoita, jotka kirjoittivat suomeksi ruotsinkielisten kirjailijoiden keskellä. Hänen maaseudulle sijoittuvat tarinansa kertoivat senaikaisista yhteisöistä, yhteenkuuluvuuden tunteesta ja historiastamme. Aleksis Kivi on tosiaan myös vaikuttanut suomalaisiin tarinankertojiin, teatterin- ja elokuvantekijöihin jo reilusti yli sata vuotta. Hän on kasvattanut meitä teoksillaan. Seitsemän veljestäkin on kasvutarina ja kertoo samalla onnen sekä oman paikkansa löytämisestä.
Yhden teorian mukaan muuten sana mörö juontaa sanasta mörkö, mutta kölli viittaa jörrikkään tai köntykseen. Yhdessä sanat mörö ja kölli kuvaavat ihmistä, joka on ehkä vähäpuheinen, vetäytyvä, usein äkäinen ja vähän jörö. Erittäin tunnistettava suomalaisten elokuvien henkilöhahmo.
Nyt Aleksis Kiven ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivänä onkin tärkeää ottaa kirja käteen ja lukea kulttuurimme teoksia ja samalla oppia historiaamme. Mistä meidän kielemme, tarinamme, teatterimme ja elokuvamme tulevat?
Viime kädessä olemme ehkä kansana joukko selviytyjiä, kivellä, härkien ympäröimänä etsimässä paikkaa omassa yhteisössämme. Ja lopussa löydämme sen oman torpan ja olemme tyytyväisiä siinä omassa tuvassa.
Maailman onnellisin kansa, joista osa on välillä vähän mörököllejä.