Kunnanjohtajalta

Nyt kun eletään jälleen eduskuntavaalikevättä, voi ennakoida, että poliittinen keskustelu erilaisista teemoista lisääntyy. Monenlaisia asioita onkin jo agendalla, mutta tänään Suomen Kuvalehti heitti kehiin keskustelun kuntataloudesta.

Hyvinvointialueiden myötä tilanne kunnissa muuttuu merkittävästi. Kunnille jäävät vastattavaksi kertyneet velat nousevine korkoineen, eivätkä valtionosuudet huomioi riittävästi lapsivaltaisia kasvukuntia, joissa valtion kunnille säätämät lisätehtävät ja kasvavat investointipaineet näkyvät erityisen voimakkaina.  Nurmijärvi ja muut Kuuma-alueen kunnat kuuluvat tällaisiin kuntiin.

Kunnille jää soten jälkeen edelleen paljon taloudellisia resursseja vaativia tehtäviä koulutuksen, varhaiskasvatuksen, kulttuuri-, nuoriso-, kirjasto-, liikunta- ja hyvinvointipalveluiden, maankäytön ja suunnittelun, vesi- ja jätehuollon sekä ympäristöpalveluiden osalta.

Helposti ajatellaan, että kun kunnilla on verotusoikeus, niin veronkorotusten kautta kunnat pääsevät paikkaamaan vajausta taloudesta. Eero Laesterä kuitenkin muistuttaa Suomen Kuvalehdessä, että on kuntia, joissa puolen tai yhden veroprosentin korotus ei kerryttäisi kassaan juuri mitään.

Nurmijärven kunnalle hyvinvointialueuudistus tarkoittaa siis entistä enemmän taloudellisia haasteita. Kunnan taloudellinen tilanne on muutoinkin kiristynyt lisääntyneiden palvelutarpeiden, investointipaineiden ja korkojen nousun seurauksena.

Valtuusto on jo käynnistänyt työn talouden saattamiseksi tasapainoon. Kevään aikana etsitään keinoja löytää 9 miljoonan sopeutukset, jotta Nurmijärvi ei tulevaisuudessa ajaudu kriisikunnaksi.

Tarvitaan kuitenkin myös valtakunnantason keskustelua kuntataloudesta. Pelko on, että kasvavat sotekustannukset aiheuttavat muutoinkin kiristyvään valtionbudjettiin löytää säästöjä muualta kuin sotesta. Laesterä nostaakin esiin huolen siitä, että sopeutuksia kohdennetaan jo entisestään nipistettyyn kuntatalouteen.

Terveyttä ja sivistystä ei tule laittaa vastakkain. Kunnilla on vastuu varhaiskasvatuksen ja sivistyksen onnistumisesta, sekä maamme elinvoimasta ja näissä meillä ei voi olla varaa kansakuntana epäonnistua. Lapsivaltaisen kasvukunnan näkökulmasta näyttää, että hyvinvointialueuudistuksen myötä tarvittaisiin uudistus myös valtionosuuksiin, jotta niissä huomioitaisiin paremmin kasvun aiheuttamat kustannukset.

Toivonkin, että kuntataloudesta keskustellaan tänä keväänä paitsi paikallisesti, myös valtakunnallisesti!

Outi