Urheilun hurmaa Nurmijärvellä

Ajatus terveestä sielusta terveessä ruumiissa sai aivan uudet mittasuhteet 1900-luvulla. Kunnosta huolehtimisesta tuli yksi viime vuosisadan suurista kansanliikkeistä, joihin useimmat suomalaiset ovat osallistuneet koulujen liikuntatunneilla, urheiluseuroissa, lenkkipoluilla tai ainakin penkkiurheilijoina.

Kolehmaisen mitalit innoittivat

Eräänlaisena lähtölaukauksena suomalaisten laajalle kiinnostukselle urheilua kohtaan olivat Tukholman olympialaiset 1912. Silloin Hannes Kolehmaisen voittoisat juoksut toivat Suomen urheilulle täysin uutta nostetta. Mitaleilla oli valtava merkitys paitsi suomalaiselle urheilulle, myös autonomian alta rimpuilevan kansan identiteetille. Urheilun kansallismieltä kasvattava voima huomattiin. Nopeasti urheiluharrastus alkoi levitä koko kansan keskuuteen.

Kansanurheilu saapuu Nurmijärvelle

Nurmijärvelle kansanurheilu tuli lähinnä kolmea kanavaa myöten: palokunnan, työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen kautta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Urheiluinnostuksen edelleen kasvaessa katsottiin itsenäisten, urheilulle omistautuneitten seurojen perustaminen aiheelliseksi. Usein urheiluseurat nousivat kuitenkin juuri edellämainittujen kanavien pohjalta.

Aatteen paloa urheilukentillä

Urheilun vaiheet ovat myös merkittävä osa suomalaisen yhteiskunnan historiaa. Suomalainen urheiluliike järjestäytyi nopeasti: urheilu on matkansa varrella ollut monien aatteiden palveluksessa sekä erilaisten poliittisten tavotteiden temmellyskenttänä. Pitkään puoluepolitiikan merkitys urheiluelämässä oli merkittävä. Myös Nurmijärvellä politiikan mainingit ovat joskus uloittuneet urheiluväen keskuuteen, vaikka monilla urheiluseuroilla olikin tavoitteena pitää politiikka urheilun ulkopuolella. Joka tapauksessa suomalainen urheiluhistoria on myös aatehistoriaa: nuorisokasvatuksen, raittiusaatteen, nationalismin ja maanpuolustusajattelun historiaa yhtä paljon kuin kansallisia sankarikertomuksiakin.

 
Urheilusta tuli Suojeluskuntajärjestön sidostoimintaa heti sen perustamisesta lähtien. Myös Nurmijärvelle vuonna 1918 perustettu suojeluskunta veti riveihinsä nuoria miehiä. Kuvassa nurmijärveläisiä suojeluskunnan voimistelijoita, vasemmalla aluepäällikkö Einari Anttila. Hän oli menestynyt juoksija, joka 1920-luvulla toimi suojeluskunnan päällikkönä Nurmijärvellä.

 

 
Nurmijärven Voimistelu- ja Urheiluseura Jukolaisten miesjoukkue kirkonkylän vanhassa Ahjolassa vuonna 1925. Joukkueen edessä istuu ohjaaja Väinö Salonen. Nurmijärven Jukolaisten perustava kokous oli pidetty vuonna 1924. Kuva Lauri Kostia.

 


Korven Urheilijoiden ja Korven Poikien välinen seuraottelu 22.9.1940. Joukkueet ryhmittyneet ottelun jälkeen riveihin, vasemmalla Korven Urheilijat, oikealla Korven Pojat. Joukkueiden edustajat Matti Mattila ja Lauri Bergman kättelevät etualalla. Korven Pojat perustettiin vuonna 1912, Korven Urheilijat 1933.


Uusia lajeja ja sponsorisopimuksia

Liikuntakulttuuri muuttuu jatkuvasti. Urheilulajien kirjo laajenee yhä, ja tarjonnan ansiosta vanhojen suosikkilajien rinnalle on vuosikymmenten aikana noussut uusia kansallista itsetuntoa kohottavia menestyslajeja. Näistä merkittävimmät ainakin yleisömääriin nähden ovat olleet jääkiekko ja moottoriurheilu. Kuntourheilusta on tullut olennainen osa monenikäisten ihmisten arkipäivää ja sosiaalista elämää. Urheilusta on tullut myös kannattavaa liiketoimintaa: liike-elämä on rantautunut kilpakentille sponsorisopimusten myötä ja tavalliselle liikkujalle on kaupan monenlaisia urheiluvälineitä ja -tekstiilejä.

 
Klaukkalan Kiri perustettiin vuonna 1945. Hiihto- ja mäkihyppykilpailut kuuluivat talvisin seuran ohjelmaan. Osoituksena mäenlaskuinnostuksesta voidaaan mainita, että Kirin pojat Aimo Kunnarin (kuvassa vasemmalla) ja Aulis Pakarisen johdolla rakensivat oman hyppytornin.

 

 
Rajamäen Kehityksen 30-vuotisjuhla Rajamäen työväentalolla vuonna 1954. Vuonna 1924 perustetun urheiluseuran vahvimmaksi lajiksi tuli nopeasti hiihto, mutta myös muita lajeja harrastettiin, esimerkiksi yleisurheilua, voimailua, palloilua ja uintia. Varsinkin sotien jälkeen voimistelu valtasi seurassa alaa. Kuva Reino Kostia.

 

 
Rajamäen Kehityksen joukkue valmistautumassa liittojuhlille vuonna 1954. Yhteiskuvassa neljä ryhmää, vasemmalta isot pojat, isot tytöt, pienet pojat ja pienet tytöt vetäjineen. Kuva Reino Kostia.

 


Prosenttihiihto 16.3.1963 Nurmijärven kirkonkylällä. Kyseessä oli Hyvinkään kaupungin, Hyvinkään maalaiskunnan ja Nurmijärven kunnanvaltuustojen yhteinen hiihtopäivä. Tapahtumassa oli paitsi kilpasarja, myös prosenttisarja, jossa valtuustot kilpailivat siitä, kuinka suuri prosenttiosuus edustajista ladulle lähtee.

 


Vähitellen urheiluseurat alkoivat järjestää toimintaa myös perheen pienimmille. Kuvassa Harjulan seuran järjestämien nappulajuoksukilpailujen lähtö Harjulan uudella urheilukentällä Klaukkalassa vuonna 1980. Kuva J. Simonen.


Voimistelu kerää naiset liikkumaan

Kilpaurheilu alkoi saavuttaa johtavaa asemaa suomalaisessa liikuntaelämässä 1910-luvun taitteessa. Kyse oli kuitenkin ennen muuta miesten kilpaurheilusta. Naisliikunnassa eli vielä pitkään voimisteluperinne, jonka piirissä kaikenlainen kilpailu koettiin vieraaksi. Myöskään miesten johtamissa urheilujärjestöissä naisten kilpaurheiluun ei automaattisesti suhtauduttu positiivisesti. Suomen Naisten voimisteluliitto perustettiin 1896. Se oli ensimmäinen kotimainen keskusjärjestö urheilun alalla. Naisille voimistelu oli aivan toisenlainen elämys kuin miehille: siitä tuli heti alusta alkaen naisten oma laji.


Nurmijärven Voimistelu- ja Urheiluseura Jukolaisten naisjoukkue vuonna 1925 vanhassa Ahjolassa. Ohjaaja Tildu Huikari seisoo kuvassa oikealla. Kuva Reino Kostia.


Terveyttä, kauneutta ja harmonia

Voimistelu oli laji, jonka kaikki kansalaispiirit ja auktoriteetin asemassa olleet joukkovalistusliikkeet saattoivat hyväksyä. Se todettiin naisille sopivaksi liikuntamuodoksi myös julkisuudessa, siitä huolimatta, että 1910-luvulle asti naisvoimisteluun kuuluivat olennaisena osana telineliikkeet, joissa oli mukana kiipeämistä, riipuntaliikkeitä, vaativia tasapainoliikkeitä korkealla puomilla sekä hyppyjä, jotka vaativat paljon voimaa. Voimistelun hyviä vaikutuksia perusteltiin vetoamalla terveyteen, kauneuteen, harmoniaan ja omaan ruumiin hallintaan. Vuosisadan alun naisten liikuntatoiminnan ohjenuorana olivat joukkoliikunta yksilösuoritusten sijaan sekä suoritus- ja kilpailukielteisyys. Naisvoimistelujärjestöjen kanta kilpaurheiluun säilyi tietoisesti varautuneena aina 1970-luvulle asti.

Naisvoimistelua Nurmijärvellä

Nurmijärven kirkonkylän naisvoimistelijat perustettiin vuonna 1945. Etupäässä harrastettiin kuntovoimistelua, mutta kansantanhulla ja vanhoilla tansseilla oli myös osansa seuran ohjelmassa. Naisvoimistelua harrastettiin myös Rajamäellä. Rajamäen Naisvoimistelijat perustettiin vuonna 1950. Seuran kansantanhuryhmä teki esiintymismatkoja aina Roomaan asti. Ryhmä myös esiintyi vuosikausien ajan Seurasaaren juhannustansseissa.

Olympiatunnelmaa vuonna 1952

Suomalaisen urheilukulttuurin merkittävimpänä tapahtumana on pidetty Helsingissä 19.7.-3.8.1952 järjestettyjä olympiakisoja. Helsingin oli ollut tarkoitus isännöidä olympialaisia jo vuonna 1940, mutta tuolloin kisat jouduttiin peruuttamaan sodan vuoksi. Kisoihin osallistui yhteensä 4925 urheilijaa 69 maasta. Tapahtuman järjestelyihin osallistui tuhansia vapaaehtoisia suomalaisia. Varsinkin urheiluseurojen jäseniä houkuteltiin erilaisiin tehtäviin. Kisojen ajaksi saattoi ryhtyä esimerkiksi tukimieheksi, jotka sitoutuivat "noudattamaan ja edistämään terveen urheiluhengen mukaista esiintymistä".

Suomalaisten yhteiseen muistiin kisoista jäivät erityisesti juhlalliset avaijaiset sekä Paavo Nurmen juoksu hänen tuodessaan olympialiekin stadionille. Olympiatulta oli päästy ihailemaan Nurmijärvelläkin: Pitäjän urheiluseurojen edustajat kantoivat olympiasoihdun Hyvinkään rajalta Tuusulan rajalle sen matkalla kohti Helsinkiä. Olympiasoihdun ohikulku keräsi teiden varsille runsaasti yleisöä.

 


Olympiatuli Nurmijärvellä. Lauri Bergman ja Mauri Rinne soihdut käsissään. Vasemmalla Juhani Nuotto lausuu runoa.

 

Kirjallisuutta

Itkonen, Pirjo: Kylää ja kyläläisiä. Muistitietoa Nurmijärven kirkonkylästä 1920-luvulta 1950-luvulle. Helsinki 1998.

Laine, Leena: "Voimistelua, leikkiä, urheilua." Naisliikunnan ohjelmanrakennusta 1910-luvulla. Teoksessa taidetta ja tehdasurheilua. Toim. Roiko-Jokele, Sironen, Viita. Saarijärvi 2005.

Meinander, Henrik: Ruumiista kulttuurin kiintopiste. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria. Osa 4, Koti, kylä, kaupunki. Toim. Saarikangas, Mäenpää, Sarantola-Weiss. Keuruu 2004.

Sormunen, Irja: Nurmijärven pitäjän historia 1900-1970. III osa. Vammala 1974.

Suomi uskoi urheiluun. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Toim. Teijo Pyykkönen. Helsinki 1992

 

© Nurmijärven museo