Tehtaita ja työpajoja

1800-luvun teollistuminen saapui Nurmijärvellä ensimmäiseksi pitäjän pohjoisosiin rautatien läheisyyteen. Hyvinkäästä muodostuikin pian villatehtaan, kivi- ja sementtiteollisuuden sekä puutavaraliikkeen ansiosta pitäjän suurin kylä. 1960-luvulla syntyneistä yrityksistä ja teollisuuslaitoksista monet muuttivat Nurmijärvelle Helsingistä. Sijoittumisen tärkeimpiä syitä olivat kunnan luovuttamat tontit, pääkaupunkiseudun läheisyyden tuomat markkina-alueet, työvoiman saanti ja hyvät kulkuyhteydet.

Hiivatehdas Rajamäelle

Nykyisen Nurmijärven alueen ensimmäinen teollisuuslaitos, Hyvinkään Tehtaan Osakeyhtiö, perustettiin Rajamäelle 1888. Tehdasrakennus valmistui seuraavana vuonna ja juhannukseksi lähtivät ensimmäiset hiivapaketit maailmalle. Tehtaalla tuotettiin myös muun muassa väkiviinaa, eetteriä ja etikkaa.

Rajamäellä oli tuolloin vain muutamia taloja ja se oli syrjässä liikekeskuksista, mutta sillä oli kaksi tehtaan toiminnan kannalta tärkeää etua. Siellä oli hiivan valmistuksessa tarvittavat hyvät pohjavesivarat eli runsasvetinen lähde ja Hyvinkää-Hanko rautatien ansiosta hyvät kulkuyhteydet. Pitihän valmiit hiivapaketit ja tynnyreihin pakattu väkiviina saada asiakkaille ja raaka-aineena käytetty vilja tehtaalle. Tehtaiden yhtiömuodot ja tuotanto ovat vuosien varrella muuttuneet. Hiivan valmistus Rajamäellä lopetettiin 1995, mutta yhä vielä alueella toimivat tuotantolaitokset ovat kunnan jälkeen Nurmijärven suurin työnantaja.


Matolääkettä maailmalle

Apteekkari Albin Koposen vuonna 1899 perustama Nurmijärven Apteekin Lääkelaboratorio oli Suomen ensimmäinen lääketehdas. Tehtaan toiminta siirtyi vuoden 1964 lopussa Seinäjoelle. Rakennukset sijaitsivat Aleksis Kiven tien varrella kirkonmäen alapuolella.

Tehtaan tunnetuin tuote oli lääke leveän heisimadon eli lapamadon häätämiseen. Nämä "Koposen kapselit" valmistettiin kotimaisen kivikkoalvejuuren juurakon sisältämästä filisiinihaposta. Matolääkkeitä vietiin myös ulkomaille, lähinnä Ruotsiin ja Venäjälle, mutta myös Amerikkaan ja Kiinaan. Kaikkiaan lääketehdas valmisti lähes kolmeakymmentä eri tuotetta.

Albin Koponen oli myös keksijä ja monet tehtaan koneista olivatkin hänen kehittelemiään. Kiinteiden aineiden kapselointikone sai patentin 1901. Tämän jälkeen tuotantoon tulivat muun muassa risiiniöljyllä, antipyriinillä, aspiriinilla, kiniinillä ja valkosipuliuutteella täytetyt lääkekapselit.

Matolääkkeen raaka-aineena käytettyä alvejuurta kerättiin aluksi käsin ja keruualueena oli Nurmijärven lisäksi laajemminkin Uusimaa ja Etelä-Häme.Työn teki epämukavaksi se, että käärmeet viihtyivät kerääjien mukaan hyvin juuri alvejuurikasvustoissa. Tähän kyllästyneenä yksi kerääjistä, Henrik Nyqvist, lähti "Koposen tykö", otti nurmijärveläisittäin virankannonjuuren mukaan mitaksi. Aikansa asiaa pohdittuaan Nyqvist ja Koponen lähtivät kyläsepän puheille. Seppä teki Koposen suunnitelmien mukaan kaksihaaraisen koukkarin, jolla juurien keruu sujui paitsi miellyttävämmin myös nopeammin.

Ylemmässä kuvassa koukkari, alemmassa kuvassa
valmistetaan käsityönä lääkekapselin liivatekuorta sekä 
pakataan valkosipulikapseleita vuonna 1960.

Hellas-piano

Vuonna 1901 perustettu Hellas-Piano Oy:n tehdas muutti Helsingistä Rajamäelle 1951, tyhjilleen jääneeseen puusepänverstaaseen. 1964 muutettiin uusiin varta vasten tätä tarkoitusta varten rakennettuun tehtaaseen, jota vuosien varrella useaan kertaan laajennettiin.

Tehtaalla valmistetut pianot numeroitiin. Ensimmäinen valmistunut piano on palannut maailmalta takaisin yrityksen omistajille.  Tehtaan ensimmäinen pianomalli oli tuotannossa lähes loppuun saakka Hellas-Helsinki -nimellä. Vuosien saatossa valikoimaa laajennettiin 1950-luvulta alkaen niin, että kulloinenkin valikoima käsitti 5-6 erilaista mallia.

Hellas-Piano oli 1960-luvulta yksi Euroopan suurimmista pianon valmistajista. Enimmillään 1980-luvulla tehtaalla oli noin 250 työntekijää ja pianoja valmistui noin 40 päivässä eli 9 000 vuodessa. Tästä ulkomaille myytiin 60 %. 1990-luvulla toiminta muuttui pienimuotoiseksi verstastyöksi ja viimeinen piano valmistettiin 2007. Viimeisen pianon järjestysnumero oli 127 809. Tämä viimeiseksi jäänyt piano, mallia Hellas Eroica, on Jokioisten kunnan omistuksessa ja sijaitsee Jokioisten kunnantalolla.

Kuvassa pitkän työuran Hellas-Pianolla tehnyt Aimo Oksanen kasaa pianon koneistoa 1960-luvulla.

Savitorppa

Klaukkalassa toimi Savitorpan keramiikka-ateljee vuosina 1951-1986. Ateljeen perustajat ja sen keskeiset taiteilijat Saul Nordqvist (1911-2003) ja Holger Granbäck (1927-1985) olivat persoonallisia ja itseoppineita taiteilijoita, joiden uraan mahtui keramiikan lisäksi niin maalaustaide kuin laulu-, musiikki- ja sirkustaidekin. Heidän lisäkseen Savitorpassa työskenteli palkattua työvoimaa.

Tuotteista tunnetaan parhaiten alkukauden mustakeramiikkatyöt, koboltinsiniset talonpoikaistyyliset ja sinivalkoiset maalatut astiat sekä ennen muuta kultakeramiikka. Astioiden ja maljakoiden lisäksi Savitorppa tuotti taidokkaita keraamisia lampunjalkoja ja koriste-esineitä.

Savitorppa oli kukoistuksensa vuosina yksi Nurmijärven tunnetuimmista nähtävyyksistä. Arvovaltaisten ulkomaisten vieraiden mukana tuotteita levisi laajasti eri puolille maailmaa edustustiloihin ja koteihin. 


Kampoja taskuun

Jo 1950-luvulla alkanut, mutta vasta 1960-luvulla laajentunut muoviteollisuus sai jalansijaa jo alkuvaiheessa myös Nurmijärvellä. Yksi vuosikymmenen muoviyrityksistä oli S.Punkki Oy. Yrityksen perustaja Severi Punkki innostui muovista uutena materiaalina ja aloitti tuotekehittelyn, jonka tuloksena syntyi osin itse rakennettu muovikone, pehmeästä teräksestä muovatut muotit ja lopulta pieni ruskea muovikampa, joka löysi pian paikkansa joka miehen taskusta.

S.Punkki Oy aloitti 1961 toimintansa Helsingissä, mutta muutti 1963 Rajamäelle Hellas-pianon entisiin tiloihin. Muuton jälkeen alettiin tehdä myös papiljotteja, saippuarasioita ja sähköaidaneristimiä. Tehtaan valikoimiin kuuluu nykyisin noin sata kampaus- ja hygieniatuotetta.