 |
Mica Ikonen
Nurmijärvellä taannoin vaikuttanut, sittemmin hyvinkääläistynyt hyperenerginen ja ikinuori laulusolisti nousi kuuluisuuteen "poikabändi" XL5:n myötä. Menestys ei ollut kuitenkaan pelkkää sattumaa, vaan taustalla oli jo vakaa omistautuminen laulamiselle ja musiikille niin opiskellen kuin esiintyenkin. Haastattelimme Micaa sähköpostin välityksellä, vakioaiheidemme lisäksi kysyimme myös vanhoista ajoista Nurmijärvellä.
Kuka olet ja mitä teet?
Mica Ikonen, lauluntekijä, laulaja
XL5 teki comebackin, mistä tuli sysäys tähän? Vieläkö Käsityöläiset on mukana kuvioissa?
Pari vuotta sitten pidettiin XL5:sen 10-vuotisreunion eli katsottiin vanhoja videoita, saunottiin ja nautittiin virvokkeita. Joku väläytti idean ilmoille. Alun perin tarkoitus oli tehdä vain yksi juhannuskeikka. Ei tullut keikkaa, mutta levy tuli (tosin hieman supistetussa kokoonpanossa).
Käsityöläiset on mukana, kulkee sulassa sovussa rinnalla. Jätkien kanssa just puhuttiin, ettei lopeteta ikinä. Ollaan oltu kimpassa reilut 10 vuotta ja tehty rapiat 1000 keikkaa, niin olis ihan järjetöntä heittää jo saavutettu yhteen soittotaito hukkaan. Orkka kestää kyllä, vaikka rönsyilläänkin vähän. Itse asiassa se ei tee kuin hyvää soitella välillä muunkin porukan kanssa. Kaikki tekevät kuitenkin duunia hieman eri tavoin ja
periaattein.
Muistanko oikein, että olit Anneli Ahokkaan lauluoppilaana? Laulaminen taisi olla verissä heti alusta alkaen?
Kyllä, opiskelin Annelin johdolla poikasena pari vuotta, ellen väärin muista ja Susanna Virkki-Nordbergin johdolla klassista vielä hieman kauemmin.
Laulaminen ja esiintyminen on ollut pakkomielle, mieliteko, pakopaikka, unelma lapsesta asti. Yritin lopettaa laulamisen parikymppisenä ja aikuistua, mutta musiikki valitsi minut.
1980-90-lukujen taitteessa Nurmijärvellä toimi tiukka rockbändi nimeltä Steel. Kerrotko lisää tämän bändin historiasta?
Bändi perustettiin, kun olin kahdeksannella luokalla eli syyskuussa -86. Se alkoi musiikkikerhosta, jota musiikinopettaja Roine veti. Tomi Julkunen ja Petri Lehtinen soittivat kitaraa. Rumpaleita oli aluksi kaksi, Markku Mellanen ja Niko Korsisaari, joista jälkimmäinen jäi kokoonpanoon. Veli
Palevaaralle jäi basso. Eka keikka oli NYK:ssä, vika Duetossa. Väliin mahtuu reilut 100 timanttista keikkaa pääosin pääkaupunkiseudulla, sekä vinyylisinkku. Allekirjoittaneen ensimmäinen levytys löytyy Nurmirock-levyltä juuri kyseisen orkan kanssa.
Tomi Julkunen ja Veli Palevaara jatkoivat Steelin jälkeen Milestonesissa, tiedätkö mitä muille Steel-miehille kuuluu nykyään? Veli taitaa olla keikkamyyjänne?
Milestones on edelleen aktiivinen ja jäbät ovat parasta aikaa studiossa. Sen lisäksi Julkunen säätää muutamassa helsinkiläisessä kokoonpanossa. Korsisaarella on ¡Volveran!-niminen orkka ja Lehtinen on lopettanut soittamisen.
Veli hoitaa femmojen keikkamyyntiä ja onkin mukava tehdä työtä vanhan ystävän kanssa.
Olet ollut pitkään kuvioissa mukana, miten musiikkibisnes on mielestäsi muuttunut 90-luvulta 2000-luvun lopulle tultaessa?
Homma on muuttunut ammattimaisemmaksi ja tuntuu että kohderyhmäajattelu on koko ajan tärkempää. Tie on myös kivikkoisempi kuin ennen, koska yrittäjiä on koko ajan enemmän ja ostajia puolestaan vähemmän, mutta hyville biiseille ja bändille on aina tilaa.
Onko Idols-formaatti muuttanut popmusiikin tekemistä, ennen saattoi olla dollarin kuvatkin tähteydestä unelmoivilla mielessä, riittääkö nykyään että on julkkis?
Onkohan pelkkä julkisuus koskaan riittänyt? Itse uskon, että ilman hyviä biisejä mikään homma ei mene läpi. Ei edes Idolsin tuoma julkisuus riitä yksin.
Idols on mielestäni muuttanut yleistä suhtautumista musiikin tuottamiseen ja artistien koulimiseen. Tuote ei ole enää kirosana tai ainakaan niin vahva sellainen.
Paljonko ennustat CD-levyille elinikää, uskallatko ennustaa musiikkiteollisuuden tulevaisuutta?
Tää on kyllä paha. Itse pidän CD-levyistä ja siitä että on jotain konkreettista, mitä hypistellä ja tutkiskella samalla, kun kuuntelee musaa. Toisaalta MP3 -muoto on niin paljon kätevämpi, koska Podilla/puhelimessa voit pitää mukanasi kaiken musiikin mitä omistat. Luultavasti CD-levyille käy kuin vinyyleille eli ne hiipuvat pois markkinoilta pikku hiljaa.
Kuitenkin muutamia musiikkityylejä myydään CD muodossa hieman pidempään. Esimerkiksi metallimusiikkia kuluttavat haluavat levyn, kun puolestaan mainstreamin tärkein valtti on nopea saatavuus silloin kun biisi on tuore ja tällöin sähköinen muoto lienee riittävä. Tietysti myös musiikin kuluttajien ikä näyttelee suurta roolia. Nuoremmille on tärkeää saada biisi, kun vanhemmat kaipaavat myös jotain kouriin tuntuvaa.
Eli jos vuosissa pitää veikata, niin 10 vuotta ja CD:t ovat marginaalikamaa. Luulen että musiikkiteollisuus joutuu tulevaisuudessa hakemaan rahoitusta sponsoreilta. Jos kukaan ei osta levyjä, niin siitä tulee kannattamatonta toimintaa. Levy-yhtiöthän ovat siirtymässä koko palvelun tarjoaksi eli hoitamaan myös keikka- ja paitamyyntiä. Hyvällä osuudella tietysti jolloin musiikin tekijöiden ja soittajien ansaintimahdollisuudeksi levy-yhtiöltä saatujen korvausten lisäksi jää mahd. teostokorvaukset.
Miltä Nurmijärven seudun musiikkiskene näyttää mielestäsi tällä hetkellä?
On jäänyt hieman vähiin asian seuraaminen. Omat työtkin kun sijoittuvat pääasiassa viikonloppuihin. Mutta muutamia bändejä on tullut pantua merkille. Musta Joutsen Hyvinkäältä, Missio Rajamäki-Hyvinkää akselilta ja Kiana Hyvinkäältä. Kukin on omassa genressään mahtavaa musaa.
Odottelen mielenkiinnolla uusia kekseliäitä akteja.
Haluaisitko jättää terveisiä kunnallisille päättäjille?
Nuoret orkesterit tarvitsevat nyt ja aina harjoituspaikkoja. Soittaminen pitää nuoret poissa pahanteosta. Nim. kokemusta löytyy.
Mitä kirjasto voisi tehdä paikkakunnan musiikkielämän hyväksi muuta kuin nuotteja ja levyjä lainaamalla?
Kirjasto voisi järjestää pienimuotoisia konsertteja aika ajoin, koska esiintymään ei opi kuin esiintymällä.
Tärkeää olisi myös auttaa ja opastaa nuoria musikantin alkuja ja musiikin kuluttajia erilaisiin musatyyleihin ja artisteihin. Muistan ainakin itse nuorena saaneeni opastusta Smedbergin Jannen taholta. Hän kehoitti tutustumaan mm. James Browniin ja muutamiin muihin tärkeisiin artisteihin, jotka
vaikuttivat ja vaikuttavat laulutyyliini edelleen.
Musiikkiosastolla voisi olla yhteystietoja soiton opettajille, vanhempina ihmisinä voitaisiin myös vaikuttaa paremmin päättäjiin juuri treenitila- ja esiintymistilaisuusasioissa.
Kiitos haastattelusta, menestystä jatkossa!
Mica Ikosta haastatteli Valentin Hintikka