Läheisneuvonpito

Läheisneuvonpito rantautui Uudesta Seelannista Ruotsin kautta Suomeen 1997. Läheisneuvonpito on sosiaalityön menetelmä. Se on kehitetty erityisesti tilanteisiin, jossa tarvitaan lasta tai nuorta koskevia päätöksiä ja suunnitelmia. Ajatuksena, miten kuulla asiakkaita ja erityisesti lasta, miten selvittää hänen toivomuksensa ja mielipiteensä, miten vahvistaa voimavarojen tukemista ja selviytymistä, miten tavoittaa ja toteuttaa lapsen etu, miten turvat omaisten ja muiden läheisten osallisuus ja vastuu sekä miten saada viranomaisten toimivalta ja toteutetut menetelmät selkeästi näkyville?

Läheisneuvon pito on asiakaslähtöinen työtapa, joka perustuu kaikkien osapuolten vapaaehtoisuuteen. Päätarkoituksena on vahvistaa lapsen ja hänen läheistensä osallistumista sellaisen heitä koskettavan asian ratkontaan, jossa viranomaisen on velvollisuus toimia. Läheisneuvonpidossa on selkeä rakenne ja tavoitteena on lapsen asian ratkaiseminen.

Läheisneuvonpidon juurruttamiseksi suomalaiseen lastensuojeluun perustettiin Stakesissa valtakunnallinen läheisneuvonpidon kehittämis- ja tutkimushanke osaksi Huostaanotto-projektia(1997-2000)

Nurmijärven kunta osallistui tähän Stakesin Huostaanotto - projektiin ja osana tätä yhteistyötä kunnassa otettiin käyttöön läheisneuvonpitomenetelmä. Tämän jälkeen läheisneuvonpito on jäänyt osaksi kuntamme lastensuojelutyötä. Yhdeksi tavoitteeksi varhaisen puuttumisen hankkeelle Nurmijärvellä asetettiin läheisneuvonpito toiminnan vahvistaminen.

Läheisneuvonpitotoimintaa koordinoi verkostotyön koordinaattori.

Olli Laiho
toimiala-asiantuntija (verkostotyö)
Puh. 040 317 4105