Seurantalojen rakentaminen oli Suomessa vilkkaimmillaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Poliittiset, ammatilliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset aatteet saivat kukin aikanaan omat talonsa: yhdistykset ja kansanliikkeet tarvitsivat tiloja kokoontumiseen ja yhdessäoloon. Kun talot tehtiin useimmiten talkoilla, kuvastavat ne osaltaan myös vahvaa yhteistoiminnan perinnettä maassamme. Seurantaloja ovat rakentaneet mm. vapaapalokunnat, raittiusseurat, työväenyhdistykset, nuorisoseurat, maamiesseurat, suojeluskunnat, lottayhdistykset, urheiluseurat sekä kotiseutu- ja marttayhdistykset. Euroopan rakennusperintöpäiviä vietettiin 12.-14.9.2008 vuositeemalla suomalaiset seurantalot.

Kansanrakentamista parhaimmillaan

Seurantalo on usein arkkitehtuuriltaan helposti tunnistettava rakennustyyppi. Useasti talot rakennettiin pikemminkin käytännöllisiksi kuin komeiksi. Silti niissä on nähtävissä oman aikansa rakennusperinnön tunnusmerkkejä.
Seurantalon päätila ja sydän on juhlasali, jonka vähintään yhdellä seinällä on isot ikkunat. Tyypillistä seurantaloille on ollut salin seinien korkea puolipaneeli. Näyttämö kuului oleellisen osana saliin. Näyttämön vastapäisellä seinällä saattoi olla parvi tai lehteri. Ravintola, puffetti, oli myös tärkeä tila, mutta yleensä se oli vaatimattomammin sisustettu ja matalampi kuin sali. Myös vaatesäiliö eli narikka kuului seurantaloon.

Sivistystä ja huvituksia

Seurantalot olivat usein seudun ainoita yleisiä kokoontumistiloja kirkkoa lukuunottamatta. Taloille keskitettiinkin monenlaista henkistä ja ruumillista kehitystä edistävää toimintaa. Oman yhteisön sivistäminen oli usein olennainen osa  toimintaa, niinpä seurantaloilta usein löytyi pieni kirjasto tai lukutupa. Niin myös Nurmijärvellä useasta seurantalosta.
Sivistystä kohotettiin myös järjestämällä erilaisia kursseja, luentoja ja opintokerhoja. Nurmijärven seurantaloissa opittiin esimerkiksi kokouskäytäntöjä, kirjanpitoa ja ja puheiden pitämistä. Myös urheilu oli tärkeä osa yhdistysten toimintaa. Taloilla on harrastettu mm. voimistelua ja kansantansseja.
Vaikka taloja rakennettiin talkoin ja lahjoitusten turvin, kului rahaa silti rakennettaessa ja ainakin talon ylläpitoon. Varojen kokoamiseksi järjestettiin, edelleen talkoovoimin, monenlaisia iltamahuveja, juhlia, tansseja ja arpajaisia. Myöhemmin 1900-luvun kuluessa erityisen suosituiksi tulivat elokuvanäytökset.

Kirkonkylän työväenyhdistyksen perustava kokous pidettiin joulukuussa 1905. Toiminnan alkuvaiheessa iltamia
ja kokoontumisia pidettiin vanhassa Ahjolassa, mutta jo vuonna 1906 ostettiin kirvesmies Lönnrothilta melkein
uusi huvila, jota suurennettiin rakentamalla siihen juhlasali ja näyttämö. Mahdollisimman paljon tehtiin talkootöinä:
mm. välikatot, lattiat ja vesikatto. Rakennuksen vihkiäisiä vietettiin 1.6.1908. Taloa korjattiin vuosina 1924-27
sekä vuonna 1952.
Nykyisin kirkonkylän työväentalon paikalla on vuonna 1976 rakennettu kerrostalo, jossa sijaitsee Punatorppa,
työväenyhdistyksen kerhohuone.

 
Rajamäen nuorisoseura peustettiin vuonna 1902. Oman talon rakentamiseen seura sai alkoholiliikkeelta 10 000
markan apurahan. Toiveena oli, että seurantalosta saataisiin kokouspaikka myös tehtaan valistus-ja hartaustilaisuuksille.
Talo sijaitsi nykyisen urheilukentän kohdalla. Myöhemmin tehdas ostikin koko talon, jonka jälkeen se oli suosittu
suojelukunnan kokous- ja iltamapaikka. Talo purettiin vuonna 1960.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nukarin työväenyhdistys perustettiin 1906. Vuonna 1908 ostettiin tontti, ja 1912 sille valmistui hirsinen työväentalo.
Vuonna 1948 taloa päätettiin laajentaa. Rakennuskustannuksista jäänyt velka oli kuitenkin niin suuri, ettei sitä saatu maksettua.
Niinpä talo myytiin 1958 seurakunnalle ja Kajastus muuttui seurakuntatyökeskukseksi, jossa kokoontui erilaisia kerhoja.
Vuonna 1995 suunniteltiin Kajastuksen purkamista, rakennus kuitenkin säästyi ja on nykyisin Pengerkosken hoitokodin omistuksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palojoen nuorisoseura rekisteröitiin vuonna 1922, mutta toimintaa oli kylällä ollut jo aikaisemmin. Vuonna 1933
seura osti itselleen asuintalon, joka korjattiin ja kunnostettiin seurantaloksi. Talon nimeksi tuli Jukola. Työ
valmistui sopivasti Aleksis Kiven 100-vuotissyntymäpäiväksi vuonna 1934, niinpä talon vihkijäisiä voitiin viettää
näissä merkeissä. Juhlassa esitelmöi tutkija, professori Viljo Tarkiainen.

Röykän-Leppälammen nuorisoseura perustettiin kesällä 1918. Einari Granbergin piirtämän nuorisoseurantalon,
Tapiolan, vihkiäisiä vietettiin 19.10.1919.

Perttulan työväenyhdistys perustettiin joulukuussa 1905. Oma työväentalo valmistui 1911-1912.  Myöhemmin
siitä tuli Nurmijärven punakaartilaisten päämaja. Vuonna 1927 rakennusta korjattiin perusteellisesti, talon alle
mm. valettiin sementtisokkeli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lepsämän työväenyhdistys perustettiin tammikuussa 1906, ja oman talon rakennusajatus nousi nopeasti esiin.
Rakennustoimikunta valittiin jo vuonna 1907, mutta oma palsta, Tietola, ostettiin vasta 1915. Ehtona tontin
saamiselle oli, että työväentalon ympärille oli rakennettava aita. Taloa rakennettiin monessa eri vaiheessa.
Vuonna 1916 rakennettiin tontille urheilu- ja tanssilava, myöhemmin rakennus sai katon ja seinät. Vuonna 1921
ostettiin hirsiä ja alettiin rakentaa lämmönpitävää taloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Raittiusaate syntyi 1800-luvun loppupuolella vastineeksi alkoholin yhä kasvavalle kulutukselle. Todelliseksi
kansanliikkeeksi raittiusaate  paisui vuosisadan vaihteessa. Nurmijärvellekin perustettiin useita raittiusseuroja,
joista vuonna 1904 perustettu Nummenpään raittiusyhdistys Sampo III oli yksi. Yhdistyksen oma talo,
talkootöinä 1914 rakennettu Sampola, on kunnan ainoa raittiusseurantalo. Kylän varakkaimmat talolliset
lahjoittivat talon  rakennusaineet ja lähes kaikki kyläläiset olivat mukana rakennustöissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuorisoseuran toiminta alkoi Klaukkalassa 1917, mutta varsinainen perustava kokous pidettiin vasta vuonna 1922,
jolloin oma talokin oli jo lähes valmis. Toimitaloksi oli ostettu asuintalo, johon oli tehty laajat korjaus- ja muutostyöt.
Kun talon kunnostaminen tuli useitten jo aikaisemmin tehtyjen korjausten jälkeen uudelleen esille vuonna 1953,
päätettiin rakentaa kokonaan uusi talo. Uusi talo, Roinela, valmistuikin talkootöinä.

 

Kirkonkylän nuorisoseura perustettiin vuonna 1898. Vuonna 1905 nuorisoseura osti kunnalta kansakouluna
toimineen rakennuksen, joka kunnostettiin ensimmäiseksi toimitaloksi. Ahjolaksi nimettyyn taloon rakennettiin
mm. näyttämö teatteritoimintaa varten. Pian tämä ensimmäinen Ahjola osoittautui liian pieneksi, niinpä
nuorisoseura yhdessä eräiden maatalousjärjestöjen sekä suojeluskunnan ja Lotta Svärdin kanssa osti
taloudellisiin vaikeuksiin joutuneen nahkatehtaan eli nykyisen Ahjolan vuonna 1922. 

 

Näytelmät iltamien kruununa

Tärkeä osa seurantaloilla vietettyjä iltamia oli näytelmä. Näytelmäkerhot olivat yhdistyksissä suosittuja aatteellisesta taustasta riippumatta. Näytelmäkerhot saattoivat esittää useita näytelmiä vuodessa, ja sekä näytteleminen että näytelmien seuraaminen olivat suosittuja. Myös Nurmijärven kaikilla seurantaloilla näyteltiin.

Suomalaiset seurantalot tänään

Vuosien 1978-1988 välisenä aikana Suomessa purettiin kaikkiaan noin sata seurantaloa. Taloja päästettiin rappeutumaan ja etenkin kaupungeissa niitä purettiin muitten rakennusten tieltä, koska niiden ylläpitämisestä tuli taloudellisesti ylivoimainen rasite monelle pienelle yhdistykselle.Uusia seurantaloja syntyy nykyisin varsin hitaasti. 1970-luvun jälkeen uusia seurantaloja on rakennettu ainoastaan muutama ja nekin yleensä palaneen tilalle.
Monessa kylässä seurantalot ovat eräänlaisia kansalaistoiminnan keskuksia tänäänkin: ne ovat tärkeitä kokoontumispaikkoja ja juhlatiloja. Paikallisuuden korostuessa yhteisten tilojen merkitys on kasvussa.

Kirjallisuutta:

Handolin, Leino, Nikki: Korven kylät, Röykän raitit ja vähän Vihtiäkin. 1997.
Heikkilä, Leena: Pengerkosken partaalla. Nukarin tienoon historiaa ja tarinoita. 2008.
Kirja Lepsämän kylästä. 2004.
Nurmijärven kulttuurimaisema. Toim. Erkki Härö, Kristiina Jokinen, Heikki Rouvinen. 1985.
Sormunen, Irja: Nurmijärven pitäjän historia 1900-1970, III osa. 1974.
Tommila, Päiviö: Nurmijärven pitäjän historia. II osa. Itsenäisen Nurmijärven pitäjän vaiheet. 1959.
Yhdessä rakennetut. Suomalaiset seurantalot. Toim. Anna-Maija Halme ja Leni Pakkala. 2008.