Kuukauden CD-kirjastossa

Tammikuu 2010

The Beatles in mono (Parlophone, 2009) 13 CD

Mitä tästä nyt voisi sitten kirjoittaa? Laulu- ja soitinyhtye Beatles on edelleenkin sen luokan peruspilari länsimaisessa populaarissa musiikkikulttuurissa että pelkkä ajatus levyesittelystä aiheuttaa huimausta ja hapenpuutetta, vaikka olen niin huono Beatles-fani että omassa levyhyllyssä Beatles For Salelle saa kaveria etsiä pitkään. Tämä julkaisu täytyy kuitenkin nostaa esiin vaikka ihan vaikka kirjastokelpoisista syistä: 300 euron levyboxi on kirjaston rajallisilla aineistomäärärahoillakin huomattavasti helpommin hankittavissa kuin yksittäisen levydiggarin aineistobudjetilla. Musiikilliseen sivistykseen kuuluvan Beatles-tuotannon kokonaiskuuntelun voi siten hoitaa lainaamalla ja tarkemmat tutkimukset sitten mieltymysten mukaan vaikka omilla hankinnoilla. Beatles-katalogi on nimittäin siitä jännä juttu, että tunnetuimpiin kappaleisiin törmää tahtomattaankin mutta koko tuotannon kuuntelu saattaa tuottaa pieniä yllätyksiä itse kullekin.

Nyt täytyy vaan muistaa että tämä mono-boxi on nimensä mukaisesti rajattu vain niihin masternauhoituksiin jotka julkaistiin alunperinkin monolevyinä. Tästä syystä Yellow Submarine, Abbey Road ja Let It Be puuttuvat tältä kokoelmalta, koska ne julkaistiin suoraan stereoversiona. Beatlesin aloitellessa stereotekniikkaa ei nuorisopoppareihin juuri tuhlattu, hyvä kun edes LP-formaatti oli vakiintunut single- ja EP-levyjen rinnalle, joten puristisesti ajateltuna nämä monoversiot ovat sikäli aidompia ja ajalleen tyypillisempiä kuin pienen piirin deluxe-stereomiksaukset. Kuitenkin Help!:in ja Rubber Soulin alkuperäiset, peukaloimattomat britti-stereomasterit ovat bonusraitoina k.o. levyjen monoversioiden jatkona, tiedä sitten miksi mutta sieltähän löytyvät.

Musiikillisesti ja laajoja kokonaisuuksia seuraten mono- ja stereojulkaisujen erot ovat mitättömiä, samoin kuin aiemmin julkaistujen CD-painosten ja näiden uusien remasterien erot. Samat biisit näissä soivat samalla energialla eikä siinä äänitekniikalla ole niin suurta merkitystä kun esittäjänä on maailmanluokan rockbändi. Samalla on tosin todettava, että eipä Beatles ainakaan huonommin soi näin monoversiona. Please Please Me yllättää iloisesti raikkaudellaan ja sama välittömyyden tunne on havaittavissa muillakin levyillä kautta koko boxin. Välillä ihan unohtuu että tässä sitä kuunnellaan brittipopin peruskaanonia kun hyvä meininki vie mennesään, mihin nirvanaan sitten tämän yhtyeen tosiystävä näiden levyjen avulla pääseekään?

CD-levy alkaa formaattina olla kai kohta jo iltaruskon puolella, mutta komeasti nämä Beatlesin remasterit siinä vielä välähtävät. PC-musiikkipeli Beatles Rock Band vei voiton mediapöhinässä julkaisupäivän 09.09.09 markkinahumussa, mutta musiikillisesti nämä biisit nyt sattuvat olemaan sellaisia perusjuttuja että ne täytyy tsekata vielä tänä päivänäkin. Palattakoon asiaan kun toiset 50 vuotta ensilevystä on kulunut, mutta ensimmäiset 50 vuotta eivät tunnu vielä missään. Kiitos John, Paul, George ja Ringo.

Valentin Hintikka 

Arkisto: Kuukauden CD-levyt 2009 

Arkisto: Kuukauden CD-levyt 2008

Arkisto: Kuukauden CD-levyt 2007 

Arkisto: Kuukauden CD-levyt 2006