CD-uutuuksia, vanhemmat

Takaisin sivulle Uudet CD-levyt kirjastossa

Joulukuu 2008

• Joulun sininen uni (2008)
  Tutut joululaulut isoina sovituksina, mukana mm. Sani, Pentti Hietanen, Jaakko Kortekangas ja Mika Pohjonen. Laulajia säestää orkesteri, Seinäjoen oopperakuoro, Campanello ja Lauluflikat.

• Instant Latin 2cd (2006)
  Kokoelma latinalaisamerikkalaista viihdemusiikkia 1950-60 -luvulta laajasti ymmärrettynä, mukana mm. Tito Puente, Perez Prado, Rene Grand ja Joe Cuba.

• Desert Island Sessions (2008)
  Rumba-lehden kylkiäisäänite poikkeaa piristävästi massasta, kotimaiset nuoret ja vanhat nälkäiset kollit meuhkaavat studiossa kerrassaan viehättävästi.

Marraskuu 2008

• Joulu:
  Lauluyhtyeiden Joulu (2007)
  Muistojen joulu (2007)
  Sinatra, Frank: The Christmas Collection (2008)
  Soiva Siili: Soivan Siilin Joulu (2007)
  Joululauluja moneen makuun: perinteiset ja vanhat, 50-luvun americana ja lastenlauluja.

• Fuller, Curtis: The Opener (1957/2008)
  Coltranen sessiomiehenäkin tunnettu pasunisti liidasi omaa kokoonpanoaan Rudy Van Gelderin studiolla -57, mukana olivat Hank Mobley (tsax), Bobby Timmons (p), Paul Chambers (b) ja Art Taylor (dr). Tuloksena oli klassista Blue Note -boppia joka on nyt julkaistu uudelleen.

• Karjalainen, J.: Paratiisin pojat (2008)
  Lännen-Jukka sai kaveriksi hengenheimolaisensa maestro Veli-Matti Järvenpään ja paartit haalilla voivat alkaa! Tässä amerikansuomalaisessa lauluperinteessä sata vuotta sinne tai tänne ei paljoa haittaa kun pelimannit ovat hommansa sisäistäneet.

• Cash, Johnny: The complete Sun masters 3cd (2008)
  "First-ever collection of every one of Johnny Cash's seminal Sun masters plus alternate versions". Mitäpä tähän on enää lisäämistä? File under: Country.

• Cash, Johnny: At Folsom Prison - legacy edition (1968/2008) 2 cd+dvd
  40 vuoden takaiset keikkasetit on nyt julkaistu kokonaisuudessaan ja päälle on lätkäisty vielä parin tunnin dokumentti aiheesta. Kuten aina vastaavien juhlajulkaisujen kanssa, kompletistit keskittyvät ennen julkaisemattomiin raitoihin ja -68 version kannattajat joutuvat ohjelmoimaan soittojärjestyksen mieleisekseen.

• Da Da (Kuulat sekaisin) : tribuutti Popedalle (2008)
  Raavas rock'n'roll on vaikeampi laji kuin päältä luulisi ja tämäkin tribuutti osoittaa osaltaan sen miksi Ikurin turbiinilla on niin paljon kavereita mutta vähän haastajia. Parhaansa Apulanta, Yö, Eput, Jesset ja Lemmenpyssyt sun muut toki yrittävät, ei siinä mitään.

• The Haunted: Versus (2008)
  Ruåtsalainen trashmetal-kone tekee yksinkertaisuudesta hyveen ja vilauttaa vielä melodioitakin siellä täällä kattauksen koristeeksi. Tätähän kuuntelee ihan mielellään!

• Apulanta: Kuutio (2008)
  Apulanta goes CMX, Talvikuningas pt. II? Siinä missä Talvikuningas operoi avaruusoopperan keinoin, maalaa Kuutio dystooppisia nykyhetken kuvaelmiaan suoraviivaisemmin keinoin, kuten Apulannalle sopiikin.

• Massive Attack: Blue lines (1991)
  Kokoelmien paikkaamista 90-luvun klassikoilla: Massive Attackin käänteentekevä esikoisalbumi viitoitti suunnan kokonaiselle musiikkityylille nimeltä trip-hop.

• Philip Glass American Classics:
  Symphonies Nos. 2 and 3 (2004)
  Heroes Symphony; The Light (2007)
  Uudelleen julkaistuja levytyksiä Glassin minimalistisista sinfonioista ja orkesteriteoksista, Heroes Symphony on uudelleensovitus David Bowien ja Brian Enon Heroes-albumista.

• Abreu, Anna: Now (2008)
  Ihan pätevää keskitempoista käyttöpoppia tarjoilee -07 Idols-kakkonen toisella levyllään.
  
  

• Garzone, George: One two three four (2008)
  Garzonen esikuva on Coltrane ja tyyli modernihko perusbop, tekniikkaa riittää vaikka muille jakaa tällä opetustyöhön keskittyneellä fonistilla. Täysin Tranen varjoon ei kuitenkaan jäädä, vaikka soittajan oma sielu pilkahtelee vain paikoin.

• Joensuu 1685: Joensuu 1685 (2008)
  Nimestään huolimatta stadilainen indieryhmä kirskuttaa voimakkaasti kaiutettua rocktaidettaan vallan viihdyttävästi. 22-Pistepirkon tuotantoporras kuuluu onneksi vain vaikutteina, ei suorina lainoina.

• Kastinen, Arja: Vaskikantele (2008)
  Vapaata assosiointia ja improvisaatiota Ontrei Malisen kanteleen kopioilla soitettuna. Kappaleet perustuvat Kastisen oman tutkimustyön tuloksiin 1800-luvun Karjalan kanteleimprovisaatioista, kanteleissa käytetyt pronssikielet tuovat myös oman sävynsä soittoon.

Lokakuu 2008

• Hardiman, Ronan: Michael Flatley's Lord of the Dance (1996)
  Hardimanin musiikista kyllä kuulee että se on sävelletty käyttömusiikiksi, mutta kelttiläistyylisistä huolella tehdysistä viihdeinstrumentaaleista saattaa silti olla iloa muillekin kuin tapahtumanjärjestäjille tai taustamusiikkia hakeville.

• The Rasmus: Black Roses (2008)
  Black Roses meni meidän kirjanpidossamme välittömästi erityiskohteluun, ks. Kuukauden CD kirjastossa

• Vilkkumaa, Maija: Superpallo (2008)
  Vilkkumaan uusin on taattua tavaraa, vaikka kaikkein nopeinta osastoa on hieman vähennetty. Maija ottaa persoonallisesta äänestään kaikki irti ja tulkinnassa tuntuu olevan uutta voimaa ja näkemystä. 

• Nelson, Willie: Two men with the blues (2008)
  Trumpetisti Wynton Marsalis ja outlaw-kantrimies Willie Nelson ovat parempi yhdistelmä kuin paperilla ensin luulisi, Willie tuo maanläheistä sävyä Wyntonin akateemiseen taituruuteen ja Wynton vanhana jazzkettuna tietää yhtä sun toista Willienkin musiikin juurista. Levy on äänitetty Home of Jazz at Lincoln Centerin konserteissa New Yorkissa tammikuussa 2007.

• Metallica: Death Magnetic (2008)
  Metallimusiikin edelläkävijä ei suostu väistymään perässähiihtäjäksi vieläkään, mutta riffmeister Hetfieldin oikean käden kuritusta kuulisi mielellään vähän enemmänkin. Seuraavalle levylle sitten vielä vähän parempia biisejä ja vähemmän autopilottia, jooko? Eikä koskaan enää lisää The Unforgiven-nimisiä kappaleita...

• Egotrippi: Maailmanloppua odotellessa (2008)
  Seesteistä suomipoppia ajattomilla soundeilla, Maailmanloppua odotellessa saattaa hyvinkin olla Egotripin parhaiten kuuntelua kestävä julkaisu.

• Ladytron: Velocifero (2008)
  Brittiläisen Ladytronin kolho kasarielectro puree loistavasti edelleen. Vaihtelua on haettu tällä kertaa bulgarian kielestä ja varovaisesta flirttailusta 90-luvulle päin.

• Opeth: Watershed (2008)
  Ruotsalaisveijareiden uusin karistaa viimeisiäkin metallirippeitä sen täydellisen progelevyn metsästyksessä. Eihän tämä Opethin uraa seuranneille varsinainen yllätys ole, mutta näinä aikoina tällaisen levyn julkaiseminen on kyllä kulttuuriteko.

• Mariza: Terra (2008)
  Fado on vain lähtökohta, kun tumman ja kohtalokkaan äänen omaava Mariza tekee omankuuloista synteesiään nykyaikaisesta laulelmamusiikista. Jazz-, etno- ja flamencovaikutteet sulautuvat kokonaisuuteen saumattomasti.

• Cooper, Alice: Along came spider (2008)
  Frank Zappan lastenvahdin poikaystävä se jaksaa heilua, sarjakuvamainen gootti-heavypop viettelee kieron ovelasti. Onneksi Alice ei ole jämähtänyt millekään vuosikymmenelle, vaikka kaikuja niistä kuuluu vähän joka puolella.

• Volbeat: Guitar gangsters & Cadillac blood (2008)
  Olisikohan tanskalaisen rock'n'roll-metallin suosion myötä härmässäkin tilaa muulle kuin ooppera- tai kuolometallille? Tai mistäs minä mitään tiedän, tässä puhuu henkilö joka luulee heavy metallin tarkoittavan Steppenwolfia ja death metallin katsastamatonta Opel Asconaa?

• Metallirovio - ensimmäinen kiusaus (2008)
  Finnish Indie Record Companies Alliancen julkaisemalta kokoelmalta on ehdottomasti nostettava esiin Insert Remedy ja Dead Shape Figure. Jaa miksikö? No, kuunnelkaapa itse..

• Hateform: Dominance (2008)
  Turkulainen Hateform on traash-orkesteriksi kekseliäs ja ketterä. Erityiskiitokset myös sovituksista ja hyvistä soundeista, örinälaulusta on maallikon parempi olla sanomatta mitään.

• Paukkumaissi: Popkornitorni (2008)
  Soul Captain Bandin lastenmusiikkiosasto ei tingi laatutavoitteista, ska- ja reggaevaikutteiden ohella uusimmalla levyllä on mukana myös folk ja pop.

• Fatback: So delicious (1985/2007)
  Tanakkaa itärannikon funkia disco- ja jazzhöysteillä Fatbackin uudelleen julkaistulla 80-luvun levyllä.

• New Tango Orquesta: Bestiario (2005)
  Ruotsalainen New Tango Orquesta jatkaa Piazzollan viitoittamalla tango nuevon tiellä, mutta tuo tyylimukaisten bandoneonin, viulun, pianon ja kontrabasson lisäksi sähkökitaran ja modernin studiotekniikan.

Syyskuu 2008

• Martin, Frank: Triptychon (2008)
  Sveitsiläissyntyisen Frank Martinin sävellyksiä orkesterille ja solisteille, surumielistä modernia mutta tonaalista musiikkia esittävät Muriel Cantoreggi, viulu, Juliane Banse, soprano sekä Saksan Radion Filharmoninen orkesteri, johtajana Christoph Poppen. Teokset ovat: Polyptyque viululle ja kahdelle jousiorkesterille (1973), Maria-Triptychon sopraanolle, viululle ja orkesterille (1967/8) ja Passacaille orkesterille (1944/1962).

• Akercocke: Antichrist (2007)
  Vaikka brittiläiset herrasmiehet esiintyvätkin asiaankuuluvasti puvut päällä, on kehuttu musiikkinsa vallan mahdottoman roisia death/black metallia.

• Gasparyan, Djivan: The Soul of Armenia 2cd (2007)
  Aprikoosipuusta tehdyn pienen oboesoittimen, dudukin taitaja Djivan Gasparyan luo soitollaan välähdyksen ikuisuudesta. Armenialaisesta perinteestä etäännytään välillä melko kauaksikin, mutta musiikki puhuttelee aina.

• Electric Monk: Hair of the Dog (2007)
  Hair of the dogista tulee aina mieleen Nazarethin klassikkolevy eikä kotimainen Electric Monk ainakaan levyn nimeä pahenna, musiikki on omanlaisensa sekoitus garagea, indietä ja ihan kunnon vanhaa perusrockia.

• Witchcraft: Alchemist (2007)
  Vanhan liiton malliin 70-lukuisesti kajahtaa ruotsalaisen Witchcraftin raskaahko riffittely, kokonaisuus ei kuitenkaan ole ummehtunutta jamittelua vaan homma toimii komeasti.

• Sibelius, Jean: Voces intimae : string quartets 1890-1922 (2007)
  Tempera-kvartetti tulkitsee hienostuneesti ja herkästi Sibeliuksen jousikvartettoja, mukana myös harvemmin kuullut d-molli Adagio ja alkuperäinen Andante Festivo jousikvartetille.

• Mitchell, Prince Phillip: Make it good (1978/2007)
  Ajalleen uskollinen, sliipattu ja menevä soul/r'n'b-levy remasteroituna ja laajennettuna uusintapainoksena. Prince Phillipistä ei sen suurempaa tähteä koskaan tullutkaan, mutta Make it good on ihan käypää tavaraa tänä päivänäkin.

• Kotiteollisuus: Sotakoira (2008)
  Valitettavasti Kotiteollisuus on oikeassa coverlevynsä kansiteksteissä: "kannattaa muuten tutustua alkuperäisiin. Ovat parempia", mutta ei se mitään. Onpahan ainakin monipuolinen biisilista, Tavaramarkkinoista Peitsamoon!

• Cuniot, Denis: Confidentiel Klezmer (2006)
  Juutalainen klezmer-musiikki ja soolopiano ei liene se kaikkein yleisin yhdistelmä, mutta ranskalainen pianisti Denis Cuniot punoo jännittävästi kulttuurit yhteen taidokkaalla, mutta myös sielukkaalla soitollaan.

• Dragonforce: Ultra Beatdown +dvd (2008)
  Nopsaa brittiläistä nintendometallia pinkova, kotimaisen Spinen uusin kiinnitys Dragonforce ei liioittele uusimman levyn nimessään, ensijärkytyksen jälkeen varppinopeudella kelaavat kitarat ja heleänkirkas laulu kuulostavat oikeastaan aika metkalta. Liite-dvd:n hupaisa kotivideo hälventää myös mahdollisia epäilyksiä vilunkipelistä kitarasoolo-osastolla.

• JPP: Artology (2006)
  Järvelän ei-enää-ihan-niin-pienet pelimannit yhdistävät edelleen nykyajan vaikutteet katkeamattomaan traditioon omalla jäljittelemättömällä tavallaan.

• Röyhkä, Kauko: Zaia (2008)
  Röyhkän vanhatkin hitit kuten Lauralle tai Paska kaupunki saavat aivan uusia ulottuvuuksia kun säestäjäksi laitetaankin Mikkelin kaupungin jousiorkesteri kapellimestarinaan Vellu Halkosalmi.

• Tricky: Knowle west boy (2008)
  Modernin dub- ja hop-vetoisen popparin Trickyn uusinta on moitittu väsyneeksi kelailuksi, arviot ovat ehkä himpun kohtuuttomia mutta tosi on, että aivan terävintä näkemystä ja tulkintaa jää kaipaamaan tältä julkaisulta.

• Mr Breathless: Mr Breathless plays Crazy Cavan (2008)
  Mr Breathlessin tribute-EP Mr Cavan Groganille onnstuu vähän liiankin hyvin, taustabändi (Pulliaiset & Liimatta) on aivan liian pro näihin kekkereihin samoin kuin osin Mr Breathlessin pianonpaukutuskin, mutta onneksi lauluun on saatu samaa puolihuolimatonta charmia kuin esikuvallaan. Rockabilly rules OK!

• Sydän, Sydän: Au (2006)
  "Kani on villi eläin. Muista että kani on se villi ja... pupu on se kesyliini! Ja... rusakko on sitten taas villi!" (Kani, pupu, rusakko)
  Ei, ei tämä ole luokassa 78.3112 LASTENMUSIIKKI
  vaan 78.8911 ROCK, joka on kiva asia.

• Makeba, Miriam: Africa (1972)
  Mama Africa oli yksi Etelä-Afrikan apartheid-politiikasta kärsineistä. 1963 maasta karkoitettu afrobeat-laulaja palasi kotimaahansa vasta 1990.
  Afrobeat (Wikipedia)

• Peitsamo, Kari: From Toijala with love 2cd (2008)
  Liskon laki (2008)
  Toijalan Kellariteatterissa 25.8.2007 äänitetty Kari Peitsamon 50-vuotisjuhlakonsertti on mahtava paketti paitsi kappalevalintojen, niin myös juohevien ja kappaleiden taustoja valottavien välispiikkien muodossa. Taiteilijan humaani ironia ja lempeä huumorintaju avautuvat kerrassaan mainiosti. 
  
  Peitsamo jaksaa ahkeroida, Liskon laki puolestaan on tuore studiolevy. Kappaleina mm. "Voisitko ystävällisesti siirtyä mokkakenkäni päältä pois", "Pinokkio valtuustoon" sekä "Me räjäytetään".

• Rolling Stones: Shine a light (2008)
  Itse Martin Scorsese kuvasi Rollarikeikan New Yorkissa. Elokuvamusiikkiiin tämä nyt sitten päätyi, sillä tiettyjä sääntöjä täytyy myös kirjastontätien ja
  -setien noudattaa. 

• Exploited: Let's start a war (said Maggie one day) (1983)
  Punk-kulttuurin yhden merkittävimmän edustajan kolmas studiolevy.

• Needless: Needless (2008)
  Syyskuun cd-uutuudet alkavat komeasti Needlessin omakustanteella, kiitos lahjoituksesta! Levyn 6 biisiä ovat kaikki heavymetallia, mutta sekä kappaleiden välillä että sisällä on mukavaa vaihtelua trashista rauhallisempiin väliosiin. Soundit ovat ehkä hieman tunkkaiset ja kitarat miksattu varsin pintaan, mutta sillä ei ole suuremmin väliä kun asenne on tällä tavalla kunnossa. Laulustakaan ei alkuhämmennyksen jälkeen uskalla juuri valittaa, puhdas ja paikoin monotoninen laulutapa sopii loppupeleissä kappaleisiin aika hyvin eikä noudattele totuttuja kaavoja. Ei muuta kuin lisää keikkaa ja treeniä niin hyvä tulee!
  www.mikseri.net/needless
  www.myspace.com/needlessmetal

Elokuu 2008

• Purcell, Henry: Divine hymns (2007)
  Henry Purcellin, William Croftin, John Blowin ja Pelham Humfreyn lauluja esittävät Les Arts Florissants ja William Christie

• Zucchero: All the best (2007)
  Italialaisen viihderokkarin Adelmo "Zucchero" Fornaciarin parhaat -kokoelma, mukaan on mahtunut jopa aaria "Va, Pensiero" oopperasta Nabucco, hieman kohennetussa kuosissa tietenkin.

• Kool & The Gang: Kool funk essentials 2CD (2002)
  Kokoelma remiksattuja ja -masteroituja Kool & The Gangin studionauhoituksia 70-luvulta jotka jäivät aikoinaan rannalle levyraitoja valittaessa. Bändin tasosta kertoo, että moni vähäisempi funk-orkesteri olisi riemumielin julkaissut nämä tuotokset jo ensimmäisellä kierroksella...

• Dismember: Dismember (2008)
  Perushyvä suoritus ruotsalaiselta tappometalliorkesterilta, miinuspuolena ehkä lievä tasapaksuus kautta linjan mutta tokihan tälläkin metelillä saa tärykalvot verille tarvittaessa.

• Cirque du Soleil: Delirium (2007)
  Suomessakin nähdyn sirkusesityksen musiikkitaustat  soundtrackina, remix-muuttumisleikissä mukana tällä kertaa Rene Dupérén, Benoit Jutrasin ja Violaine Corradin sävellyksiä.

• Pugatsova, Alla: Zolotie pesni (2000)
  Alla Pugatsova muistetaan ikuisesti siitä yhdestä kappaleesta: Million alyh roz eli Miljoona ruusua.  Kultaiset laulut -kokoelman kappaleet on julkaistu alunperin vuosina 1975-1998.

• Monsteriser: Shortcuts to a dead end (2008)
  Kotimaisen Monsteriserin väännössä voi kuulla halutessaan vanhan stonerrockin jytinää, raskaista soundeista huolimatta yhtye ei liene kuitenkaan ihan puhdasta hevimetallia.

• Black Lips: Good bad not evil (2007)
  1960-luvun aurinkoinen kesä jatkuu ikuisesti atlantalaisen flowerpower-garageorkesterin kemuissa. Levy voisi olla muuten tylsää vanhan kierrätystä, ellei ilmeisen lahjakkailla pelimanneilla olisi tällaisissa projekteissa tarvittavaa tervettä hulluutta.

• R.E.M. jukebox : 15 essential tracks hand-picked by Michael Stipe, Peter Buck & Mike Mills (2008)
  Q-lehden kylkiäisäänite sisältää tällä kertaa R.E.M.-yhtyeen jäsenten valitsemia mielikappaleita. Vanha kyynikko tosin epäilee, löytyykö montaakaan näistä oikeasti Stipen ipodista, vaikka toisaalta esim. Billy Braggin A New England on sen verran mainio vetäisy että mistäs sitä tietää...

• United Underworld: Unshackled (2007)
  Matalalta mutta napakasti möyrivät Yhdistyneen Alamaailman riffit ja touhussa on mukavasti oldskool-maailman hikeä ja puristusta. Jälleen on löytynyt uusia sävyjä kotimaisista metalitakomoista, vaikka paikoin meno kuulostaa aivan kuin Amerikan mantereen puoleiselta jyristelyltä.

• The Chant: Ghostlines (2008)
  Tummaa vaan ei synkkää melodista metallin liepeillä flirttailevaa rockia fiilistelevä The Chant tarjoaa uusia sävyjä kotimaiseen raskaan sarjan tarjontaan. Ensilevyn kanssa ei pidetty turhaa kiirettä, nykyinen kokoonpano on ollut kasassa jo vuodesta 1999.

• Sounds of New Orleans 2CD (2008)
  Livedokumentteja dixielandjazzin renessanssista 50-luvulla (vai ehtikö se edes kadota välillä mihinkään?), esittäjinä mm. George Lewis, Kid Ory ja Johnny Wiggs. Kappaleet ovat perinteisistä perinteisimpiä: Basin Street Bluesista Muskrat Ramblen kautta When The Saintsiin, schwingiä riittää koko rahan edestä.

• Gogol Bordello: Multi Kontra Culti vs. Irony (2002)
  Gogol Bordellon toinen levy vain vahvistaa mielikuvaa hilpeästä gipsypunk-retkueesta, jatkossahan vauhti vain parani entisestään.

• Raul Mannola Quartet: Montoro (2008)
  Maailmanluokan flamencofuusiota Raul Mannolan (g), Timo Lehdon (g), Kai Olanderin (fl, sax) ja Rafael Tejadan (tabla, perc) esittämänä. Musiikki liitää kuin jossakin korkealla missä taito ja tunne kohtaavat.

• Carpenter, Mary Chapin: Calling (2007)
  Ei edes liukas studiotuotanto pysty horjuttamaan Mary Chapinin herkän alton sanomaa, kantrilevynä tätä kai myydään mutta yhtä hyvin muutkin americanasävyt ovat mukana. "No roadmap, no signposts, no north star, no lifeboats, no miracles coming in sight - - but we're all right" (We're All Right)

• Iik!: Jörö-Jukka (2004)
  Heinrich Hoffmanin klassikkoriimittelyn uudelleentulkinnasta vastaa IIK!, eli Iso Ilkeä Kopla. "Semmoinen on Jörö-Jukka / koikkakynsi, pörhötukka. Tahtoo kynsiänsä säästää, mutt' ei kampaa päähän päästää. Nyt on pää kuin vanha lato, kynsi niin kuin onkimato."

• Viitaniemi, Janne: Aika soppa: koko perheen keittiökeikka (2007)
  Ruokaisaa musiikkia lapsille ja lapsenmielisille. Aihepiirit vaihtelevat mummon muusista kesäkeittoon.

• Babs, Alice: Illusion (2007)
  Ruotsalainen jazz/viihde-laulajatar esiintyi radiossa 1966, yhdessä Jan Johanssonin ja Georg Riedelin orkesterin kanssa.

• Rahkonen, Esko: Muistoja Karpaateilta (2007)
  Kruunaamattoman tangokuninkaan kokoelma sisältää 20 erinomaista lurautusta. 
  

Heinäkuu 2008

• Iiro Rantala New Trio: Elmo (2008)
  Kotimainen pianovirtuoosimme uusien haasteiden edessä, hyvin sujuu moni-ilmeinen soitto kitaristi Marzi Nymanin ja beatboxaaja Felix Zengerin kanssa. Ainoastaan Henkka-cover Little Wing jättää hiukan kylmäksi, muuten levyllä on kasapäin oikeansuuntaista genrepiittaamattomuutta, huumoria ja ihastuttavaa vallattomuutta.

• Viitanen, Usko: Laulu Kuujärvestä (2007)
  Suomen oopperahistorian merkittävimpiin laulajiin lukeutunut Viitanen (1928-2005) oli yli kaksikymmentä vuotta maan johtava baritonisolisti. Kokoelmalevyllä kuullaan paitsi tuttuja numeroita, myös harvinaisempaa ohjelmistoa.

• Q : Live from Glastonbury (2008)
  Tämänvuotinen painos Q-lehden Glastonbury-liitelevystä, mukana mm. artistit Amy Winehouse, Goldfrapp, John Fogerty, Beirut ja Tinariwen. Epäsuorasti kansiläpyskästä tulkiten suurin osa tallenteista on vuoden 2007 festareilta.

• Hanhiniemi, Pauli & Hehkumo: Aukkoja tarinassa (2008)
  Radioiden musiikkitoimittajat valitsivat huhtikuussa Aukkoja tarinassa kuukauden levyksi. Akustista, kansanmusiikkivaikutteista poppia.

• Sear Bliss: The arcane odyssey (2007)
  Uskokaa tai älkää, unkarilaisen metalliryhmän vakiomiehitykseen kuuluu pasunisti! Uskokaa tai älkää, homma toimii! Kerrankin aidot tuomiopäivän pasuunat... trööt, truut!

• Ultimate Mendelssohn (2008):
  CD1: Symphony No.3 "Scottish", No. 4 "Italian
  CD2: Violin Concerto, Octet
  CD3: Piano Concertos 1 & 2 
  CD4: A Midsummer Night's Dream
  Ultimate Dvorák (2008):
  CD1: Symphony No.7, No.9 "New World"
  CD2: Sympony 8, Legends
  CD3: Cello Concerto, Polonaise (Rusalka), Carnival Ouverture
  CD4: Slavonic Dances
  CD5: Serenade for Strings, Serenade for Wind
  Valikoituja paloja helposti lähestyttävää klassista musiikkia Mendelssohnin ja Dvorákin tuotannosta Deccan uusintajulkaisuna. Äänitysajankohdat vaihtelevat 1970-luvulta 1990-luvulle, esittäjinä mm. Philharmonia Orchestra (Marriner), Andras Schiff, London Symphony Orchestra (Rowicki, Leppard), St Martin in the Fields (Marriner).

• Sir Elwoodin hiljaiset värit: Sattuman kauppa (2007)
  Huippusanoittaja Juha Lehti kumppaneineen jatkaa yhdeksättä kertaa elämänmakuisten ja kantakuppilan tuoksuisten kaupunkitarinoiden parissa. Tyylikkään vähäeleistä, mutta tunteisiin vetoavaa. 

• Hujedamej och andra visor från Astrid Lindgrens värld (2005)
  Uusia, pirteitä ja huolella tehtyjä sovituksia tutuista Astrid Lindgren -elokuvien lauluista, alkukielellä, tietenkin. Hujedamej, sånt barn han var, Här kommer Pippi Långstrump, Ronjas visa vid lägerelden...

• Groove Armada: Greatest hits (2007)
  Brittiläisen electro/big beat -duon suosituimmat kappaleet vuosilta 1999-2007.

• Praetorius, Michael: Pro organico (2007)
  Barokin ja renessanssin vaihteessa vaikuttaneen saksalaisssäveltäjän (1572-1621) kerrassaan upeita urkuteoksia esittää Jean-Charles Ablitzer. Instrumenttina ovat Tangermünden maineikkaat Hans Scherer -urut vuodelta 1624.

• The Mieli Sairaala: ROKC (2008)
  Grasslake on the rocks! The Mieli Sairaalan uunituoreesta pitkäsoitosta sopii veikkosten olla erittäin ylpeitä. Kiitos lahjoituksesta (jälleen kerran)! Nyt ihmiset kipin kapin lainaamaan (tai tukemaan paikallista musiikkielämää rahallisestikin).
  The Mieli Sairaala: Tero Arteli (b, voc), Jarmo "Jamppa" Pitkänen (g, hca), Eero "Eppu" Laigren (dr, perc), Juha Laine (g).  
  www.themielisairaala.net

• Paganini, Niccoló: Hello, Mr. Paganini (2006)
  Kansainvälisen Paganini-viulukilpailun 2006 voittanut kiinalainen Ning Feng tulkitsee säveltäjän hurjia viulukappaleita Thomas Hoppen (piano) säestyksellä.

• Bartoli, Cecilia: Maria (2007)
  Espanjalainen Maria Malibran (1808-1836) oli musiikkimaailman ensimmäinen naispuolinen supertähti. Vain 28-vuotiaana kuollut mezzosopraano hurmasi niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa. Tämän päivän mariamalibran, Cecilia Bartoli, pyrkii levyllä rekonstruoimaan mahdollisimman tarkasti edeltäjänsä laulutyyliä ja repertuaaria.  

• Järnefelt, Jonna: Ensimmäinen suudelma (2007)
  Näyttelijä Jonna Järnefeltin toinen laululevy keskittyy ennen kaikkea ruotsalaiseen laulujazziin. Mm. Monica Zetterlundin, Evert Tauben ja Rebecka Törnqvistin tunnetuksi tekemät tunnelmapalat on kääntänyt Heimo Hatakka.

• Pärt, Arvo:
  Fratres (1997)
  Passio (2003)
  Berliner Messe; Magnificat; Summa (2004)
  
  Virolaisen Arvo Pärtin musiikki on meditatiivisessa kauneudessaan niin helposti vastaanotettavaa, että moni nykytaidemusiikkia vierastavakin on ottanut sen omakseen. Minimalistinen, tasaisen rauhalliseen toistoon perustuva persoonallinen musiikki koskettaa syvältä. 

• Tódí Neesh Zhee Singers: Dancers of mother earth (2006)
  Navajo-intiaanien kulttuuriin olennaisena osana kuuluvaa laulumusiikkia. Tódí Neesh Zhee Singers on yksi tunnetuimmista ryhmistä, jotka pitävät edelleen perinnettä elävänä.

• Mikojan, Matthau: Matthau Mikojan (2008)
  Bloodpit-yhtyeen ensimmäisen version tarina päättyi Matti Mikkosen henkilökohtaisiin ongelmiin. Paljon ei kuitenkaan ehtinyt vettä virrata Tammerkoskessa ennen kuin herra jo ehätti käynnistää soololouransa. Ronskia rokkia, mitäpä muuta.

• Kollaa Kestää: Kokonaan: Jäähyväiset aseille
  (2004)
  "Mikä on tuon Kollaan salaisuus/ei taito ei turhuus ei katkeruus/tämä bändi ei kuuntele ketään". Suomi-punkin omintakeisten älykköjen harmillisen lyhyeksi jäänyt ura mahtuu kokonaisuudessaan yhdelle CD-levylle. Kollaa Kestää go-go!

Kesäkuu 2008

• Rantala, Iiro: Risto Räppääjä (2008)
  Musiikkia Mari Rantasilan ohjaamasta mainiosta Risto Räppääjä -elokuvasta. Sävellykset Iiro Rantala, hykerryttävät tekstit tietenkin Sinikka ja Tiina Nopola. "Elämä ei ole hassumpaa, kun voi Rauhan kanssa asustaa ja rumpuja reilusti paukuttaa, ei hassumpaa, ei hassumpaa, ei hassumpaa!" (Ei hassumpaa)

• Dream Theater: Greatest hit & 21 other pretty cool songs 2 cd(2008)
  Johan kesti progemetallin lähettiläiltä kokoelmalevyn tekeminen, ja sitten ovat vielä vinosti sitä mieltä että eihän meillä ollut kuin se yksi hitti = Pull Me Under. Greatest-kokoelmien kappalevalinnat ovat yleensä sattuman satoa, eikä tämäkään julkaisu yksinään oikeaa kuvaa DT:stä anna mutta ihan näppärät rallit täällä soivat. 

• Jordan, Stanley: State of nature (2008)
  Tapping-tekniikalla jazzkitarointia uudistanut Stanley Jordan on kiistaton virtuoosi, mutta rasitteena on ollut vähän liiallinenkin makeahampaan kolotus musiikinteossa. Uusimmalla levyllä aspartaamit ja sokerit ovat jo kohtuuden rajoissa, mutta kummastusta herättää pianon ja kitaran soitto yhtäaikaa. Livenä varmaan hauskannäköinen ohjelmanumero, mutta levylle ei tunnu moisesta akrobatiasta juuri lisäarvoa heruvan? Muuten levy kuulostaa ihan pirteältä ameriikanfuusiolta.

• Opeth: Still life (2008)
  Kolmas uudelleenjulkaisu Opethin 4. studioalbumista, liite DVD:llä myös 5.1 surround sound -miksaus. Progressiivista puolta edustaa monipuoliset vaikutteet ja kappalerakenteet, death metallia taas se että sanat pitää lukea kansivihosta.

• Numminen, M.A.: M.A. Numminen gör ont i Sverige (2008)
  MANnens bästa med svensk text, liksom Katten också, Med min kvinna i riksdagshusets park och Didi-wa-Didi, några av låtar är inspelade vid Allsång på Skansen. Livet är Dägä-Dägä och I Sverige är allting bättre!

• The Mars Volta: The Bedlam in Goliath (2007)
  Mars Volta jakaa mielipiteet: toisten mielestä MV on parasta mitä älykkörockille on tapahtunut sitten sähkön keksimisen, kun toisaalla eräiden näkökohtien mukaan yhtye ja fanit pitäisi viedä vähintäänkin pikaiseen päänläpivalaisuun. Totuus on tuolla ulkona, mutta perässähiihtelystä ei tätä persoonallista yhtyettä ainakaan voi syyttää.

• 20 Years of Nuclear Blast 4 CD (2007)
  Nuclear Blast -levy-yhtiön kokoelma sisältää 4 levyä heviä laidasta laitaan, mukana mm. Dimmu Borgir, Meshuggah, Wintersun, COB, Candlemass, Amot ja ties mitä tukanheiluttajia.

• Galactic: Ruckus (2003)
  Puhtaahkosta Meters-funkista koneisiin hurahtanut Galactic tekee omannäköistään synteesiä urbaanin musiikin menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

• cavalera conspiracy: inflikted (2008)
  Sepulturan maineellahan tätä myydään mutta vaihteeksi hyvästä syystä, äkäinen pläjäys on lähempänä vanhaa kunnon Sepulturaa kuin oikeastaan mikään muu Cavaleran veljesten viime tekemisistä.

• Wyclef Jean: Carnival vol. II Memoirs of an immigrant (2007)
  Fugees-mies näyttää että hiphop kestää vaikutteiden sekoittamisen mistä musiikinlajista tahansa, kuin ihmeen kaupalla kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa.

• Darude: Label this! (2007)
  Voikohan electrodancesta sanoa että se on ajatonta? No, ainakaan Darude ei jäänyt yhden hitin ihmeeksi vaan on pistänyt koneet nakuttamaan jälleen trancea ilman tekomuodikkaita gimmick-juttuja.

• Nits: Doing the dishes (2008)
  Ihmisenkokoinen popyhtye Hollannista kuulostaa rennommalta ja monipuolisemmalta kuin ennen, mutta samalla ehkä myös "normaaleja" rokkibändejä lähentyen. 

• Radiohead: Com Lag (2plus2isfive) (2004)
  Japanin markkinoille tarkoitettu Radioheadin kokoelma sisältää mm. kappaleet 2+2=5, I Will, Skttrbrain, Gagging Order ja Where Bluebirds Fly. Mielenkiinnon herättämiseksi muutamat biisit ovat liveäänityksiä tai muuten vaan remiksattuja.

• Def Leppard: Songs from the Sparkle Lounge (2008)
  Jos en ihan väärin muista, niin tällaista oli Bon Jovin sun muiden Foreignerien katalogit ennen pullollaan, mutta Def Leppard julkaisee kylmän viileästi levyllisen uusia biisejä aidossa 80-luvun hengessä. Mitäpä sitä hyvää kaavaa muuttamaan kun tilausta näyttää olevan?

• Burks, Michael: Iron man (2008)
  Alligator-tallin artisteihin voi yleensä luottaa eikä Michael Burks ainakaan tee poikkeusta. Puistobluesissakin nähty raamikas bluesmies tarjoilee koko paketin sielukkaasta laulusta kipakkaan kitarointiin siihen malliin että nousu bluesin superliigaan on vain ajan kysymys.

• Airbourne: Runnin' wild (2007)
  6.6.2008 Saunassa mekastava australialainen Airbourne on kuin AC/DC:n kovaäänisten serkkupoikien bailuprojekti, ihan kuin samasta sapluunasta olisi tehty vielä vähän suoraviivaisempi painos. Ei paha, ei paha...

• Meshuggah: ObZen (2008)
  Ruotsin matemaattiset metallimiehet ovat hieman hellittäneet kaikkein obskuureimmista tahtivaihdoksista, mutta suoraviivaiseen mättöön ei sentään ole eksytty vieläkään.

• Neal, Kenny: Let life flow (2008)
  Soulahtavaa ja funkkaavaa citybluesia hieman Kinsey Reportin tyyliin tarjoilee Kenny Neal, henkilökohtaiset vastoinkäymiset ovat klassiseen tapaan jalostuneet kelpo lauluiksi.

• Last Shadow Puppets: Age of the understatement (2008)
  1970-luvun Mantovani-jousistolla ympäröity pop-pastissi Arctic Monkeys ja The Rascals -yhtyeiden nokkamiehiltä on kokolailla jotakin muuta kuin mitä etukäteen voisi näistä nimistä päätellä. Jos tämä on vitsi, niin ainakin melkoisen huolellisesti toteutettu sellainen?

• Jackson, Janet: Discipline (2008)
  Janet pitää klaanin lippua ylhäällä ja haastaa uusimmallaan itse Madonnan paikasta peilipallon loisteessa. Maallikonkin korvaan Janet kuulostaa pirteämmältä kuin aikoihin.

• Gallery of classical music 3 CD (2004)
  Kokoelma 1800-luvun popmusiikkia kuten Straussin valsseja, Wilhelm Tellin alkusoitto, Hatsaturjanin Sapelitanssi ja Brahmsin Unkarilainen tanssi nro. 6.

• 2Pac: A decade of silence (2006)
  90-luvun puolivälissä drive-by -ampumavälikohtauksessa kuolleen gangsta-räppärin kokoelma, vieraina mukana mm. Notorius B.I.G., DMX ja Xzibit.

• Satriani, Joe: Professor Satchafunkilus and the musterion of rock (2008)
  Steve Vain kitaraopettajan uusin levy jatkaa samoilla rockinstrumentaalilinjoilla kuin aikaisemmatkin, paitsi ehkä hieman jo keski-ikäistyneenpänä. Vaikka mitään uutta ei oikeastaan kuulla, voi Satrianiin tutustumisen aloittaa sitten myös tästä levystä jos herran muu tuotanto ei ole tuttua.

Toukokuu 2008

• Branco, Cristina: Abril (2007)
  Fadolaulajattarenakin tunnettu Branco esittelee kepeämpää puoltaan portugalinkielisellä laulelmalevyllään, kappaleet on valittu Portugalin kansallissankarinakin pidetyn lauluntekijän José Afonson tuotannosta.  Ensirakkaus jazziin kuultaa läpi myös hienosti.

• Portishead: Third (2008)
  Jonkinsortin elektronista nykyhop-musiikkia työstävä Portishead ei linjasta varsinaisesti poikkea, yhtyeen kolmas levy kuulostaa yhtä painostavalta ja hypnoottiselta kuin ennenkin.

• Faith No More: Works - a 3 CD retrospective (2008)
  Vaikka 90-luvun rockmusiikin valopilkun musiikissa oli sekametelisoppana kaikkea mahdollista mukana, paketti pysyi silti hyvin kasassa. 3 levyä taaksepäin muistelua on Faith No Moren tapauksessa hyvinkin perusteltua.

• Raittinen, Eero: Woodstock (2008)
  Suomalaisen rockin vanhempi valtiomies käväisi Levon Helmin studiolla Woodstockissa nauhoittamassa viimeisimmän albuminsa. Hyvin toimii, legendaarisista puitteista huolimatta Eero kuulostaa vain itseltään ja se on hyvä se.

• My Dying Bride: An Ode to Woe (2008) CD+DVD
  Brittiläistä doom-metallia siten että sanoistakin saa selvää, eli oodi murheelle elävän yleisön edessä Amsterdamissa taltioituna.

• Backlist:
  VonHertzenBrothers: Experience (2001)
  YUP: Homo Sapiens (1994)
  Kummaltakin yhtyeeltä on äskettäin julkaistu uuttakin materiaalia, mutta hoidetaan vanhempaa katalogia ensin kuntoon: äkkiväärät kappaleet yhdistyvät Martikaisen ironis-älyllisiin teksteihin ehkä paremmin kuin millään muulla YUP:n levyllä ja von Hertzenin veljeskunta häröilee esimerkillisen psykedeelisti ja progesti.

• Disco Ensemble: Magic Recoveries (2008)
  Tämän hetken pop ja in-yhtye on Disco Ensemble ja hyvästä syystä, uusin levy korostaa bändin ennestäänkin hyviä puolia ja esittelee tukun uusia. Punkista voimaa ammentavaa englanninkielistä riuskaa rockia kehtaa viedä myös ulkomaille.

• Connick, Harry Jr: Harry Connick Jr (1987/2007)
  Monilahjakkuutena ja laulajanakin tunnettu Harry Connick nuorempi ei ole hassumpi myös pianistina, vanha soolo on julkaistu nyt uudelleen. Levy on pääosin perinteistä ns. stride-tyyliä, mutta myös vapaampia balladeja on mukana. Tekniikka ja jazzin perinnetietous on hallussa, persoonallistakin näkemystä vilahtaa kutkuttavasti siellä täällä.

• Willie Nelson 75v.:
  Moment of forever (2008)
  The Platinum Collection (2008)
  The Essential Willie Nelson 2CD (2003)
  Kantrimusiikkiin yleisimmin yhdistetyn, mutta Amerikan juurimusiikin tapaan rajoista vähät välittävän Ukko-Willien viimeisin studiolevy on pääasiassa leppeää lekottelua, mikä hänelle jo tässä vaiheessa suotakoon. Platinum Collection ei nimestään huolimatta ole varsinainen hittikimara, vaan pikemminkin tiivistelmä 70-luvun outlaw-kauden levyistä. The Essential Willie Nelson sisältää sitten ne kaikki Crazyt, Always On My Mindit, Highwaymanit ja monet, monet muut rakastetut klassikot.

• Timbaland: Shock Value (2007)
  Omaperäinen, suosittu ja kysytty tuottajavelho julkaisee r&b/hiphop -levyjä myös omalla nimellään ja featuring-listasta päätellen kavereita riittää: Elton John, The Hives, Dr. Dre, 50 Cent, Fallout Boy, Nelly Furtado, Justin Timberlake...

• Clearwater, Eddy "The Chief": West Side Strut (2008)
  Chicagossa ei pärjää jos ei ole showmies, sai kokea myös The Chief jo vuonna 1950. Jos tämän levyn olisi julkaissut joku märkäkorva hotshot-kitaristi niin moitteita tulisi liiallisesta innokkuudesta ja rankoista kitarasooloista, mutta kun asialla on seitsemänkymppinen teräsvaari kavereinaan Lonnie Brooks ja Otis Clay niin eihän tässä voi kuin ihmetellä. Musiikinlaji on siis energistä ja sähköistä chicagobluesia, kirjaimellisesti.

• OKeh Rhythm & Blues Story 1949-1957: Volume 1 (2008)
  Muodikasta rytmimusiikkia oli r'n'b 50-luvullakin, vaan taitaa termi tarkoittaa koko lailla erilaista menoa tänä päivänä. Katsaus siihen vanhempaan esittelee sellaiset tähdet kuin Chris Powell, The Five Scamps, Mr Google Eyes, Jumpin' Joe Williams ja The Ravens muiden mukana.

• Nekromantix: Return of the loving dead (2002)
  Tanskalainen psykobillytrio ei kysele kuuluuko huumori musiikkiin, vaan paukuttaa menemään niin että arkkubasso tärisee. Biisejä on tasan...13 kappaletta, tietenkin!

• Syren, Jussi: Stayin' on top of the beat (2007)
  Bluegrass-touhuistakin tuttu Syren soittaa Rockabilly Revival -yhtyeensä kanssa mehevää suomibillyä hyvällä meiningillä. Äänitys on tehty näköjään Hyvinkäällä Hellan Karin toimesta, terveisiä vaan Karille: hyvältä kuulostaa! Muuten, tälläkin levyllä on 13 biisiä...

• Packer, Michael: Bleecker-Bowery (2005)
  New Yorkin notkeaa ja tyylikästä citybluesia esittelee Michael Packer Blues Band. Mukana on vaikutteita soulista ja jazzista, rockpuoli on jäänyt kattauksesta liki kokonaan pois mutta tässä tapauksessa se on vain hyvä asia.

• Roomful Of Blues: Raisin' A Ruckus (2008)
  Miehistö vaihtuu mutta blues pysyy korkealaatuisena, tavaramerkkinä tunnetusta torvisektiosta ei ole tingitty koskaan eikä näin käy tälläkään kertaa. "So tight, so right" sanoo Billboard ja osuu asian ytimeen.

• Jackson, Alan: Good Time (2008)
  Kantrilaulaja Alan Jacksonin ääni on vakuuttava ja ammattitaito rautainen, silti lannanhajua ja hikeä voisi olla mukana enemmänkin. Mutta hyvä näinkin, vahvana perinnemiehenä Ameriikan kantripiireissä pidetty Jackson on tyylilleen uskollinen.

• Musta Joutsen: Musta Joutsen (2008)
  Hyvinkäältä ponnistaa yksi Pokon viimeisimpiä kiinnityksiä, ensilevy on lupaava näyttö oman tyylinsä suomirockin kartalta löytäneeltä Mustalta Joutsenelta. Meno on tummaa ja tanakkaa, mutta popsävyjäkin löytyy.

• Cash, Johnny: Blood, Sweat And Tears (1963)
  Levy Johnny Cashin uran nousukiidon ajoilta, mukana mm. The Legend Of John Henry's Hammer, Busted ja Casey Jones. Vierailevina tähtinä kuullaan Carter Family -väkeä.

• Moore, Gary: Wild Frontier (1987)
  Ennen siirtymistään sietämättömäksi bluesinvingutt...anteeksi, menestyneeksi sinisävelien tulkiksi, esitti Moore monipuolista rock-kitarointia monissa eri yhteyksissä. Vuoden -87 Irlanti-aiheiselta soololevyltä jäi elämään ainakin hitti "Over The Hills And Far Away".

• Il Divo: Siempre (2006)
  Nights In White Satin avaa Il Divon viimeisimmän äänitteen biisilistan, kyseessä on epäilemättä laskelmoitu tuote mutta onneksi pop-oopperakvartetilla on sentään taitoa mistä tuotetta muokata.

• Helsinki 1 - Lontoo 0: Jesse: Kaikki! vs. Madonna: Hard Candy
  Mitä eroa on Jessellä ja Madonnalla? No, Madonna ei ole hauska...kova on yritys Madonnalla uusimmalla levyllään mutta edes Timbaland & co. eivät pysty nostamaan tätä tavanomaisen yläpuolelle, kun taas Söörnäisten läppäelektron messiaat onnistuvat vaikka eivät edes yritä. Mielenkiintoista on kyllä kuunnella, miten samanlaiset muoviset synasoundit toimivat niin miljoonan dollarin kuin parin euron budjeteillakin.

• Uotinen, Jorma: Sentimental Secrets (2006)
  Nyt myös ne, joilta Uotisen upea draamakonsertti jäi väliin, pääsevät tutustumaan tämän taiteen moniottelijan laulutulkintoihin. Tututkin kappaleet saavat uutta säihkettä hienojen sovitusten ja huippumuusikoista koostuvan yhtyeen myötä.
  Nurmijärven kirjastossa esiintyneen Jorma Uotisen haastattelu  

• Fogerty, John: Revival (2007)
  Ikiliikkuja-Fogertyn uusin levy tuli puun takaa, alkupuolen kappaleet ovat vähän laiskanpulskeita mutta kyllä se tahti siitä kiihtyy. Sitäpaitsi, mitäs me täällä ollaan arvostelemaan, ollaan vaan kiitollisia että levyä pukkaa. Amerikkalaisen juurimusiikin sisäistäneistä rokkareista John Fogerty on kingi!

• Hengellisiä lauluja:
  Helenius, Hanna-Maria: Polku
  Huhtala, Hannu: Arkisia rukouksia (2007)
  Roivas, Aija: Elämäntarinoita tähtitaivaan alla (2007)
  Tunnelmallista, laulelmallista hengellistä musiikkia, joka on tehty paitsi ammattitaidolla myös suurella sydämellä. 

• Buxtehude, Dietrich:
  Jesu, meine Freude (2007)
  O fröhliche Stunden (2007)
  Bachin suuresti ihailema Dietrich Buxtehude
  (n. 1637-1707) tunnetaan erityisesti urkuteoksistaan, mutta myös hänen suuri vokaalimusiikkituotantonsa on alkanut kiinnostaa kuulijoita yhä enemmän. Kahdella levyllä kuullaan valikoima Buxtehuden kantaatteja, Ensemble Jacques Moderne ja L'ensemble La Fenice.
  Juhani Haapasalon Buxtehude-sivu  

• Grönfors, Hilja: Phurane mirits
  Yksi kevään etnomusiikkitapauksista on Hilja Grönforsin "Vanhat helmet" -levy, jolla hän esittää Suomen romanien perinnelauluja. Säestyksestä vastaa Latso Dzinta -yhtye.

• Raconteurs: Consolers of the lonely
  Jos ylenmääräinen White Stripes -kohkaus alkoi jo rasittaa, niin nyt voi hyvillä mielin innostua tämän hetken kuumimman indiebändin Raconteursin tekemisistä. Eipä tässäkään pyörää uudelleen keksitä, mutta taitavat veijarit muokkaavat perinteestä itsensä näköistä aseistariisuvalla energialla.

• Rush: Snakes & Arrows (2007)
  Viime syksynä Suomessa ensimmäistä kertaa esintyneen ja lämpimästä vastaanotosta ilmeisen yllättyneen kanadalaisorkesterin 18. levy ei suoranaisesti yllätä, jos sitä ei lasketa että levy ylipäätään ilmestyi. Hyvin rullaa rapakontakainen progerock tänä päivänäkin vaikka korkeimmat lauluosuudet harvenevat ja keskitempoisuus valtaa alaa, nämä herrat osaavat vanheta tyylikkäästi. "One day I feel I'm on top of the world / And the next it's falling in on me" (Far Cry).

• Kravitz, Lenny: It is time for a love revolution
  Lennyn tavaramerkkisoundista ei voi erehtyä, hikistä kitarariffitteyä tulee tälläkin kertaa 14 biisin annos. Kriitikot ovat olleet vähemmän innostuneita uusimman levyn antiin, mutta eihän näin tinkimättömästä asenteesta voi olla pitämättä.

Huhtikuu 2008

• Jaroussky, Philippe: Carestini: the story of a castrato (2007)
  Kontratenori Philippe Jaroussky eläytyy 1700-luvun tunnetuimpiin kastraattilaulajiin lukeutuvan Giovanni Carestinin ohjelmistoon. Kattava kansilehdykkä tutustuttaa Carestinin elämäntarinan ohella myös kastraattilaulun historiaan.  

• Poets of the Fall: Revolution roulette
  Huimassa suosiossa paistatteleva POTF tuntuu kelpaavan niin nuorille kuin vanhoille. Maanmainiota Pintandwefall-yhtyettä siteerataksemme: "Little girl likes Poets of the Fall, it's almost Pintandwefall so she's our fan". 

• Stam1na: Raja
  Lemin metalliylpeyden suorituskykyä ei voi kuin ihailla, kolme vuotta ja kolme loisteliasta levyä. Armottoman muusikkouden lisäksi myös Antti Hyyrysen sanansäilä on jälleen poikkeuksellisen terävänä.

• Herra Ylppö & Ihmiset: Sata vuotta
  Maj Karma -yhtyeen nokkamies julkaisi soololevyn, joka on emobändin tavoin varsin oivaltavaa suomirockia, mutta tyylillisesti vaihtelevammassa muodossa. 

• Bramhall, Doyle: Is it news (2007)
  SRV/Jimmie- ja Claptonyhteyksistä tuttu juureva rockblueskitaristi Teksasista on tehnyt tanakan ja perinteitä kunnioittavan levyllisen hyvää fiilistä. Sitä bluesia voi nimittäin soittaa myös rockmusiikkina ilman turhaa revittelyä ja uhoa, kun sen hallitsee.

• HIM: Uneasy listening vol. 1&2 2 CD (2007)
  Kokoelma remiksejä, akustisia versioita, livepuhinaa jne. jne. lovemetalin maailmanlähettiläiltämme.

• Ultramariini: Kauempana kuin kuu (2006)
  Matti Johannes Koivun ensimmäinen soolo ilmestyi samana vuonna kuin tämä pääorkesterinkin levy. Kun tekee itse, saa sellaista kun haluaa eikä Ultramariinin vaihtoehtopoppia hevin sekoita muihin suomirock-yhtyeisiin.

• Heawy:
  Meshuggah: Catch thirtythree (2005)
  Biomechanical: Cannibalised (2007)
  Biomechanicalin metallista voisi olla helpompi luetella mitä alalajeja siihen ei ole sotkettu, mutta kuunnelkaa itse mitä on terävä brittinäkemys nykyheavystä. Turhan suoraviivaista mättöä ei ole ruotsalaisen Meshuggahin levykään, tavaramerkkinä omaperäinen rytmien ja riffien käsittely.

• U.S. Punk II:
  New York Dolls:The Best of New York Dolls (2003)
  Ramones: Rocket to Russia (1997)
  Protopunkista katurockiin, näitä amerikkalaisorkestereita voimme syyttää mm. Hanoi Rocksin tai Eppu Normaalin myöhemmistä vaiheista.

• Sleepy Sleepers: Pahimmat : the worst (1998)
  Jos tuplalevy "Kekkonen" on liikaa Sliippareita kerralla, niin vanhat hitit löytyvät tiivistetysti tältä kokoelmalta. "Hirveää roskaa", epälilemättä, mutta juuri sitä mitä pysähtyneisyyden Kekkoslandia aikoinaan kipeästi tarvitsi...

• Flogging Molly:
  Float (2007)
  Alive behind the green door (1997)
  Irlantilaista kansanmusiikkia ja punkrokkia yhteen siittävän kestosuosikin tuotantoa kahdelta vuosikymmeneltä. Uutukaista täydentää Los Angelesin Molly Malones -pubissa tallennettu Guinnessin tuoksuinen livelevy ("And hey, we do mean live!"). 

• Sotahuuto: Ihmisen jälki (2007)
  Pelastusarmeijan lehdeltä(kö?) nimensä lainannut metallibändi ei ole se kaikkein tavallisin lajissaan. Metallurgien suosikkiaiheistosta poiketen Sotahuuto viljeleekin alleviivaamattomaan tyyliin kristillistä sanomaa.

• Love is the song we sing : San Francisco Nuggets 1965-1970 (2007) 4 CD + kirja
  120-sivuinen asiallisesti toimitettu ja hienosti kuvitettu kirja jossa liitteenä 4 CD-levyä, vai 4 CD:n boxi jossa liitteeenä 120-sivuinen kirja? Kummin päin vaan, mutta Rhino on ylittänyt itsensä Nuggets-sarjan viimesimmällä osalla. Joplinin, Grateful Deadin, Jeffersonien ja Santanan välissä soittavat mm. The Chocolate Watchband ja The Oxford Circle, 60-luvun loppu Friscossa on saanut ansaitsemansa kokoelman. Viidessä vuodessa ehti tapahtua melkoisen paljon, eipä taitaisi "San Francisco Nuggets 2005-2010" olla vastaavasti ihan niin hyvä idea?

• Children of Bodom: Blooddrunk (2008) CD + DVD
  Alexi Laiho & Co. ei ennakkopaineista näemmä paljoa piittaa, sitä samaa rähinää on tarjolla uusimmallakin mutta nopeammin, ilkeämmin ja punkimmin eli citius, altius, fortius -periaatteella. Koko kansan pullamössöheviä tästä ei saa kirveelläkään, vaan taitaa mennä listojen kärkeen yhtä kaikki.

• Zawinul, Joe: Brown Street 2 CD (2007)
  Paras Weather Report -levy, joka ei ole Weather Reportin nimellä? Livenä "Joe Zawinul's Birdlandissa" Wienissä äänitetty konsertti on kuin Shorteria vajaa WR, varsinainen juju on kuitenkin mukana ollut WDR Kölnin Big Band jonka säestyksellä Zawinulin sävelmät puhkeavat varsinaiseen kukkaan. Zawinulin itsensä ja bigbandin lisäksi mukana soittivat Alex Acuna, Nathaniel Townsley ja Victor Bailey, joten varsinaiset fuusiokekkerit kuullaan Zawinulin viimeiseksi jääneellä levyllä.

• Spock's Beard: Day for Night (1999)
  Varsin koukeroiseksi paikoin äityvää ameriikanprogea, joka ei onneksi vajoa pelkkään otsanrypistelyyn. Levyn tunnetuin raita lienee monitahoinen "Gibberish", mikä ei ole ollenkaan huono lähtökohta aloittaa tutustuminen Spock's Beardin tuotantoon.

• Michael Schenker Group: Reactivate Live (1980/2002) 2 CD
  Mustavalkoinen Flying V sai kyytiä Pennsylvaniassa ja Los Angelesissa loppuvuodesta 1980 kun Michael Schenker kiersi Yhdysvaltoja. Hifistit älkööt vaivautuko, äänitys on monoa suoraan miksauspöydästä mutta musiikinystävät vääntävätkin vaan hanikkaa kaakkoon päin...

• CBGB's and the birth of U.S.Punk (2002)
  Hyvällä maulla ja avoimin mielin koottu kokoelma jenkkipunkinkin alkuvaiheista legendaarisen CBGB's-klubin tiimoilta, heti 1. raidalla soi nimittäin The Velvet Underground & Nicon I'm Waiting for the Man. Eikä linja tähän lopu, mukana ovat niin 13th Floor Elevators ja Pere Ubu kuin Television ja Electric Eelskin. Blondiet, Ramot, Sonicsit ja Seedsit ovat sitten niitä itsestäänselvempiä valintoja, mutta ironista kyllä ainoastaan Televisionin Friction on tallennettu "live at CBGB's".

• Ayler, Albert: Bells (1965)
  Everybody solo! Vapaan improvisaation juhlaa Town Hall NYC konsertista vuonna 1965. Aylerin veljekset Albert (saksofoni) ja Donald (trumpetti) ottivat jazzista hengen ja ilmaisuvoiman, mutta pistivät soivat muodot kertaheitolla uusiksi. "Some may dismiss it as untutored, primitive, or merely grotesque, but it certainly has the courage of its convictions and is anything but boring or pretentious." (Dan Morganstein, DownBeat)

• In Flames: A Sense of Purpose (2008) CD+DVD
  Uunituoretta melodista rankkametallia Göteborgista, nimettömänä pysyttelevän heawyasiantuntijankin pikatuomio levystä oli kiittävä. Ja mikä ettei, edellisiin levyihin verrattuna säröjä on vähän trimmattu ja melodista puolta korostettu. Hyvin In Flames tonttinsa hoitaa, riittää niitä örisijöitä ilman heitäkin. Liite-DVD levyn tekemisestä paljastaa tosin omituisen tunaroinnin kitarariffien työstössä, mutta ehkä huumori on tarkoituksellista?

• King Crimson: the construKction of light (2000)
  Uusi painos uuden vuosituhannen klassikosta, Crimsonit miehistöllä Fripp, Belew, Gunn ja Mastelotto eivät anna milliäkään periksi vaan tekevät omaehtoista progressiivista rockmusiikkia juuri niin kuin hyväksi näkevät. Kunnioitettavaa toimintaa ja hienoa musiikkia!

• The Zombies: Odessey & oracle (1968)
  Huikea kulttilevy lyhytikäiseltä engelsmannien rockorkesterilta (puolivillaista comebackia ei lasketa!), brittipsykedelian kiteytymä kuulostaa paikoin kuin lahden toiselta puolelta Brian Wilsonin sävellyskynästä lähteneeltä. Uudelleenjulkaisua vauhdittanee pyöreät 40 vuotta ensimmäisestä julkaisusta, muutoin tämä levy on ajaton.

• Nifelheim: Envoy of Lucifer (2007)
  Hui sentään! Ruotsalaiset herrat Hellbutcher, Tyrant, Apocalyptic Desolator, Vengeance from Beyond ja Insulter of Jesus Christ (minkälaiset vanhemmat antavat lapsilleen tällaiset nimet?!) paitsi näyttävät äkäisiltä, myös kuulostavat siltä. "Black/speed
  -metallia", väittävät asiantuntijat.  

• Lindroos, Peter: Opera arias and songs: recordings 1981-1994
  Suomalaisen tenoritaiturin nousujohteinen ura katkesi traagisesti kesken kaiken, kun hän menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 2003. Tälle levylle on koottu Lindroosin äänittämiä ooppera-aarioita ja yksinlauluja. Painopiste on erityisesti italialaisessa oopperassa.

• The Clash: The Clash (1977/1999)
  Tämän debyyttilevyn jälkeen ei rockmusiikki ollut enää ennallaan, kyseessä on ehdottomasti yksi maailman merkityksellisimmistä punk-äänitteistä. White Riot, London's Burning, I Fought the Law... ikävä kyllä levyn merkityksen tietävät myös pitkäkyntiset, onneksi uudelleenjulkaisut helpottavat kirjaston puutehankintaa.

• Maaddarää´jji leeu´d: esivanhempien leuddit (2007)
  Music from Lapland (2007)
  Musiikkia Saamenmaasta kahdella levyllä. Esivanhempien leuddit on Kansanmusiikki-instituutin julkaisema historiallinen katsaus koltansaamelaisten musiikkiperinteeseen. Laulut äänittivät Erkki Ala-Könni ja Erkki Ertesuo 1950-60 -luvuilla. Music from Lapland puolestaan esittelee nykypäivän lappilaista musiikkia, myös kevyemmässä muodossa: paitsi joikuja, mukana on myös esimerkiksi saamenkielistä iskelmää.

• Paasikivi, Lilli: Äidiltä lapselle (2007)
  Mezzosopraano Lilli Paasikivi kokosi levyllisen suomalaisia yksinlauluja lapsiaan ajatellen. Herkkätunnelmaiselta levyltä löytynevät kaikki maan musiikkihistorian rakastetuimmat tuutulaulut. Levyn tuotantoa on tukenut Lastensuojelun Keskusliitto.

• Ayreon: 01011001 (2CD, 2008)
  Hollantilaisen Arjen Anthony Lucassenin musiikillinen projekti on kunnianhimoinen ja varsin onnistunut yritys sekoitella erilaisia musiikkityylejä keskenään. Progressiiviseksi metalliksi tämä kai ensisijaisesti pyritään määrittelemään.

• Gould, Glenn: A State of Wonder : Complete Goldberg Variations 1955 & 1981 (2002)
  3 cd
  J.S. Bachin Aria mit 30 Veränderungen BWV988 eli tuttavallisemmin Goldberg-muunnelmat pianisti Glenn Gouldin esittämänä, mukana niin kuuluisa v. 1955 levytys kuin v. 1981 äänitetty vieläkin kulmikkaampi tulkinta. Bonuslevyllä Gouldin viimeinen radiohaastattalu vuodelta 1982 sekä vuoden 1955 äänitysten pois jätettyjä ottoja.

• Scorngrain: 0,05% (2006)
  Jos ei kotimaisen Scorngrainin idea yhdistellä kuolo-, trash- ja industrialmetallia keskenään maailman omaperäisin olekaan, niin hyvin he saavat kuitenkin homman toimimaan. Vaatii näet jonkin verran tyylitajua, ettei koneosasto kuulosta aivan naurettavalta, ja toisaalta soittotaitoa ettei homma leviä ihan käsiin.

• Kansan- ja maailmanmusiikkia:
  Hakala, Petri: Trad. : traditional Finnish fiddle tunes on guitars and mandolins (2007)
  Kantelesatoa (2007)
  Lullabies for a Small World
  Padilla, Minna: Ilta vuorella (2007)
  Pelimannitanssit (2006)
  Jos mielikuva kansanmusiikista on jäänyt viime vuosituhannen ruotsalaisilta kopioituun nitkun-kitkun -perinteeseen, niin nyt voisi olla hyvä paikka päivittää näkemystä. Pelimannikillan julkaisema Pelimannitanssit esittelee supisuomalaiset sottiisit, polkat, jenkat ja valssit, kun taas koto-taituri Minna Padilla yhdistelee japanilaista ja suomalaista perinnemusiikkia yhdessä The Helsinki Koto Ensemblen kanssa. Kanteletta kuullaan myös Sibelius-Akatemian ja Kanteleliiton Kantelesatoa -levyllä, säveltäjälista Jalkanen-Valpola-Cage-Bach-Freeman-Pohjannoro kertoo että monipuolista ilmaisua on tarjolla. Kierroksen viimeistelevät mandoliinimestari Petri Hakalan sovitukset perinteisistä suomalaisista viulukappaleista, sekä kokoelma kehtolauluja maailman joka kolkalta.

• Hall, Jim: Dedications & Inspirations (1994)
  Tarina kertoo, että Jim Hallin kitaralaukussa oli pieni kyltti joka osui silmiin aina kun laukku avattiin. Siinä luki: "Make musical sense". Aika hyvin on ikivireä jazzkitaristi ohjetta noudattanut, uudelleenjulkaistu soololevy vuodelta 1994 osoittaa miten taitava tekniikka valjastetaan taiteellisen näkemyksen välittämiseen. Paikoin itseään päällekkäisäänityksin säestäen nitoo Hall punnitut soolot ja svengaavat kompit mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Ja kuitenkin: kaikessa soi blues...

• Berliini/Pariisi:
  Weill, Kurt: Happy End (1990)
  Brel, Jacques: Infiniment (2003) 2 CD
  Jorma Uotisen draamakonsertin teemoja sivuten tarjoamme Kurt Weillin laulunäytelmän Happy End ja kokoelman Jacques Brelin tunnetuimpia lauluja.

• Kuha.: "Tieteen puolesta - fiktiota vastaan"
  (2007) 
  Kulttimainetta nauttivan yhtyeen neljäs levy on kaikessa omituisuudessaan todella kiehtova: tyylikkäiden progeilukappaleiden teemoina ovat mm. intervallit, sähkömagneettisen säteilyn lajit ja sienten tunnistaminen. Sitäpaitsi onkin jo aivan turhan kauan jouduttu odottamaan, että joku viimein julkaisisi laulun aiheesta "Tohtori Quantimil Krabola valmistautuu kiitospuheeseen Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian palkintotilaisuudessa". Kiitos, Kuha.!

• Ghostface Killah: The big doe rehab (2007)
  Bling bling! Ehtaa Ameriikan räppiä, jota kaupataan kaikkien bling-taiteen sääntöjen mukaisesti: kilokaupalla kultaa kaulassa, satataalaisia yhdessä kourassa ja vähäpukeinen isotissi toisessa. Kansien sijaan itse musiikki puolestaan on toista maata: mainiota, svengaavaa hiphoppia ilman turhia konstailuja. Vieraslistakin on pitkä kuin Mississippi, mainittakoon Raekwon, Method Man ja Sun God.     

• Rattus: Uudet piikit (2007)
  Punk rules OK? Vuonna -78 perustettu vilppulalaisbändi jaksaa edelleen sahata. Rattus on yksi niistä Suomi-HC:n lipunkantajista, joiden julkaisuille löytyy aina maanalaisia kuulijoita niin Etelä-Amerikasta kuin Aasiasta.

• Caballé, Montserrat: The Essential Montserrat Caballé 2 CD
  Kokoelma ooppera-aarioita kuulun espanjalaisen bel canto -sopraanon levytyksistä vuosilta 1965-1981, kuten La Bohème, La Traviata, Norma, Rigoletto tai I Pagliacci.

• Rough Guide to Latin Music for Children (2005)
  Rough Guide -sarjan latinolevy on koottu mielenkiintoisella tavalla: tuhannet lapset ovat valinneet omat salsa-, merengue- ja sambasuosikkinsa ja lopputulos onkin mukavan erilainen lastenlevy todella tarttuvine rytmeineen.

• Loveradio 1-4 (2007)
  Love Recordsin tuotantoon keskittynyt Loveradio oli syksyn 2006 musiikkitapauksia, nyt näiden lähetysten kerma on julkaistu 4 CD-levyllä. Musiikkityylit eivät ole valintaa rajoittaneet, mukana ovat sulassa sovussa mm. Juice, Markku Blomqvist, Sinikka Sokka, KOM-Teatteri, Gunnar Hagert ja Eero Koivistoinen Quartet.

• Kokkonen, Joonas: Cello Concerto, Symphonies Nos. 3 & 4 (2007)
  Keskenkasvuiset klopit eivät konserttoja sävellä, eivätkä keltanokat taiteilijat niitä myöskään pääse esittämään. Sellisti Marko Ylönen on akateemikko Kokkosen säveltämän sellokonserton mitat täyttävä tulkitsija, samoin kuin RSO kapellimestarinsa Sakari Oramon johdolla. Vapaatonaaliset sävellykset ilmentävät jäyhää peruskallionomaista suomalaisuutta, josta turhanpäiväinen koristelu ja ulkokultainen taituruus puuttuvat tyystin.

Maaliskuu 2008

• Existence: Tibet: heart, beat, meditation (2006)
  Free Tibet -liikkeen viimeaikaisen aktivoitumisen johdosta on yllättäen rentoutus/meditaatio -luokkaan kuuluva levy perin ajankohtainen. Existence-nimeä käyttävän kokoonpanon soitinarsenaalista löytyy yksi todella kiehtova erikoisuus: morinhuur, eli "mongolialainen hevosenpääviulu!"  

• Mattila, Karita: Helsinki recital (2007)
  Applause! Tuhatta kirkasvalolamppua valovoimaisempi sopraanotähti esiintyi Kansallisoopperassa lokakuussa 2006. Ohjelmistoon kuului Duparcia, Saariahoa, Rahmaninovia ja Dvorákia, säestäjänä toimi pianisti Martin Katz.

• Pyhimys: Salainen maailma (2007)
  Monsp Recordsin julkaisema ja Steen1:n pääosin tuottama levy on helsinkiläsräppäri Pyhimyksen ensimmäinen virallinen julkaisu, vaikka mies on hiphop-piireissä tunnettu jo pitkään. Suotta ei ole levyä laitettu ulos, sillä se kuuluu ehdottomasti genrensä valioluokkaan. Vierailijoina käväisevät mm. Asa ja Ville Kalliosta.

• Trio Töykeät: One night in Tampere (2007)
  Suuren yleisön parhaiten tuntema suomijazz-
  kolmikko livenä Tampere-salissa, 19.11.2005. On aina mainitsemisen arvoista, jos levyn kannessa on logo "Blue Note"... senkin voi todeta, että vain Iiro Rantala voi antaa sävellykselleen niinkin höpsön tittelin kuin "Insane in Seine".  

• Papas no Mamas: Feel the Spirit (2007)
  Gospelpappojen a cappella -yhtye esittää perinteisiä negrospirituaaleja. Muodollisen epävirallisessa yhtyelaulussa kuuluu laulamisen ilo.

• Fahy, Kieran: Irish fiddle : man from the west (2007)
  Irlantilaista perinnemusiikkia viululla esitettynä, kipakoista jigeistä hitaisiin aireihin. Säestyksenä vaihtelevat kitarat, bodhranit, pillit, citternit ja muut asiaan kuuluvat irkkusoittimet.

• Moses Hazy: Break it down or shake it loose (2007)
  Juurevaa rockmusiikkia Torniosta koko rahalla tarjoaa Moses Hazy. Meininki on sitä luokkaa, että tältä istumalta voisi palkata esmes Black Crowesit Moses Hazyn maailmankiertueen lämppäriksi.

• Glass, Philip: The Witches of Venice (2006)
  Poikkitaiteellisessa lastenooppera-baletissa Beni Montresorin kuvakirja saa musiikin myötä myös soivan muodon. Philip Glassin toisinaan yksioikoinen minimalismi on mukavasti rehevöitynyt tässä projektissa, vaikka soittimina kuullaan pääasiassa syntetisoitua ääntä. Sopii kuunneltavaksi kaikille uteliaille, iästä riippumatta.

• Rameau, Jean Philippe: Operatic Arias (2007)
  Ranskalaisen "haute-contre" tenori Jean-Paul Fouchécourtin esittämiä aarioita Rameaun oopperoista Platée, La Guirlande de fleurs, Nais Castor et Pollux, Dardanus ja Zoroastre. Opera Lafayettea johtaa Ryan Brown.

• "Minä soitan harmonikkaa":
  Laviranta, Janne: Kansanmusiikkia 2-rivisellä (2007)
  Fratres: Fratres (2006)
  Haitaria joka makuun, siinä missä Janne Laviranta tramppaa 2-rivisellä perinnepolkuja, rääkkää Fratres pirunkeuhkoa oikein olan takaa Syvän Purppuran, Skorpionien ja Noitasapatin nykypäivän kansanmusiikin tahtiin. Varsin monipuolinen soitin siis, tuo haitari!

• ShamRain: Goodbye to all that (2007)
  Gootahtavaa melankoliaa tarjoilee kotimainen ShamRain kolmannella levyllään. Kaikki ainesosat ovat hyvässä järjestyksessä ja solisti korjaa potin, tämä voisi olla kuin HIM:in brittipainos ilman särökitaroita jos vertaus ei olisi niin epäreilu.

• Guitar Heroes 2 CD (2007)
  Tilua koko rahalla vaan ei otsat rypyssä ja välillä menee juuri niin sopivasti överiksi kuin asiaan kuuluu. Nino Laurenne, Alexi Laiho, Mr. Crab, Roope Latvala, Emppu Vuorinen, Euge Valovirta, Esa Holopainen, Zachary Hietala, Mikko Salovaara, Tuomo Louhio ja Timo Tolkki näyttävät mitenpäin sitä kitaraa pidetään ja mitä sillä tehdään kun musiikinlaji on metallinmakuista. Mukana myös guitaråke-levy jos kotisohvalla sattuu tuntumaan siltä että "siis näinhän sen pitäisi mennä.."

• Kauko Röyhkä & Riku Mattila
  Tämä kaksikko ei taida esittelyjä kaivata, pitkästä aikaa ovat miesten tiet kulkeneet taas yhteen. Mattilan kitarat potkivat Röyhkää mukavasti persuksille ja kyllä, tässä on samaa vapautta kuin aikoinaan Nartun kanssa ilman minkäänlaista väljähtyneen uudelleenlämmityksen tunnetta.

• Legion Of The Damned: Feel the Blade
  Tiukan kuuloista rässiä takovat Hollannin veijarit, vaikka kansien veren kanssa läträämisestä ja omituisista kirkkourku/kuolinkorinakappaleista voisi päätellä että huumoripuolikin on kunnossa.

• Wu-Tang Clan: 8 diagrams CD+DVD (2007)
  Hiphopin suurperheen uusinta levyä lienee pelätty yhtä paljon kuin odotettukin, mutta rauha maassa: biitit ja sanat soljuvat niin kuin ennenkin ilman sen kummempia uudistuksia. Vierailijoista silmään sattuvat Erykah Badu, John Frusciante ja George Clinton.

• Radiopuhelimet: Viisi tähteä (2007)
  Pohjoisen hurjat lyövät tiskiin kovan albumin, tässä paahtaa sulassa sovussa punk, Hurriganes ja muu suomirockin ylväs perintö tinkimättömällä asenteella ja, kehtaako sanoa, ammattitaidolla. " On seistävä takana sanojen/jotka eivät tarkoita mitään/ja vaiettava viisaasti/kun ei ole lisättävää" (Musta lakana)

• Radiohead: Pablo Honey (1993)
  Thom E. Yorken vetämän taiteellisesti orientoituneen brittirockorkesterin ensilevy saattaa olla helpoimmin lähestyttävää materiaalia koko katalogissa. Pinnan alla kuitenkin kuhisee, Anyone Can Play Guitar tai You herättävät miellyttävää rauhattomuutta vaikka hittikappale Creep jättikin melkein koko levyn varjoonsa. 

• Björkenheim, Raoul: The Sky is Ruby (2007)
  Sähkökitaran toisinajattelijan bigband-levy Juhani Aaltosen, Iro Haarlan ja UMO:n kanssa piirtää komean kokovartalokuvan pitkän matkan kepittäjästämme. Krakataumaista rähinää ei tällä levyllä juuri kuulla, kaikuja Zappasta Gil Evansiin kylläkin. Tämähän on ihan freetä, joka ei kuulosta lainkaan freeltä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

• Meurman, Kristian: Ensiaskeleet (2007)
  Idols-kisasta ja Euroviisukarsinnoista tuttu Kristian pelaa vähän liiankin varman päälle ensilevyn kappalevalinnoissa: Lapin kesä, Nousevan auringon talo, Kuin yö, Aamu tai Täällä Pohjantähden alla eivät yllätä mutta tulkinta on sentään ihan käypää tavaraa. Ehkä sitten seuraavalle vähän persoonallisempaa?

• Duran Duran: Red Carpet Massacre (2007)
  Eipä kuulosta ollenkaan pahemmalta "Turhan turhan" uusimmalla levyllään, yhtyeelle ominaiset piirteet ovat saaneet onnistuneen kaverin Timbaland/Timberlake -osaston tuotantotyöstä. Kehäraakeista kuiskivat puheet ovat pahasti ennenaikaisia ja perusteettomia, synteettinen brittipop lähtee näiltä herroilta ajan hermolla edelleen.

• Einstürzende Neubauten: Alles wieder offen (2007)
  Höh, nythän täällä on ihan tavallisia soittimia ja sanoistakin taitaa saada selvää? Toista se oli ennevanhaan: keikoilla pistettiin takaseinän betonia palasiksi kun mukana tuodut möhkäleet oli jo murusina. Toisaalta näissä kappaleissa on ihan uutta tolkkua kun lähestymistapa on piiruja perinteisempi, eikä se saksalainen teollisuuscharmi ole tälläkään levyllä loppujen lopuksi mihinkään kadonnut.

• Peterson, Oscar: Oscar Peterson's finest hour (2000)
  Edustava, vaikkei varsinainen best of -kokoelma äskettäin kuolleen jazzpianon taiturin Verve-levytyksiä kuten The Astaire Blues, Work Song, Young and Foolish ja Tenderly.

• Spears, Britney: Blackout
  Heikoilla elämänjäillä jo pitkään liukastellut Britney-rassu onnistui äärimmäisen taitavine taustavoimineen julkaisemaan uuden sähäkän popalbumin, josta jopa kriitikotkin ovat pitäneet.

• Dion, Celine: Taking chances - deluxe edition (CD+DVD)
  Maailman menestyneimmäksi naisartistiksikin nimettyä Celine Dionia vaihteeksi englannin kielellä. Huippuunsa hiottu ammattitaito ei ainakaan petä, sentimentaalisen paisuttelun jalolla saralla on hankala pistää paremmaksi.

• Rotten Sound: Cycles
  Suomen menestynein ja arvostetuin grindcore-yhtye jatkaa äärimmäisen rymistyksen tiellä.
  Wikipedia: grindcore 

• Sondheim, Stephen: Sweeney Todd : the demon barber of Fleet Street (2007)
  Tim Burtonin ohjaama elokuva lienee jo teattereissa, Sondheimin säveltämästä musikaalista on elokuvan soundtrack-levylle poimittu merkittävimmät highlightsit.

• My Blueberry Nights : A Wong Kar Wai film (2007)
  Taiten valittu musiikki täydentää Wong Kar Wain patentoimaa haurasta melankoliaa, mukana mm. Ry Cooder, Norah Jones ja Cat Power.

• Toppinen, Eicca: Music from the movie Black Ice (2007)
  Eipä jää Mustan Jään menestys maailmalla musiikistakaan kiinni, kun säveltäjäksi palkattiin Eicca Toppinen. Apokalyptistä sahausta ei tällä kertaa juuri kuulla, synkkiä ja syvällisiä sellomaisemia sitäkin enemmän.

• Cave, Nick: The Assassination of Jesse James by the coward Robert Ford (2007)
  Tummien tunteiden tulkki Nick Cave vaihteeksi lännenelokuvan tunnelmissa.

• Shore, Howard: The Lord Of the Rings (2003)
  Kultaisella Oscar-pystillä palkittua elokuvamusiikkia Peter Jacksonin eeppisestä spektaakkelista, trilogian osat ovat kukin omalla levyllään.

• Morricone, Ennio: The Platinum Collection (2007) 3 CD
  Elokuvamusiikin grand old manin kokoelma esittelee joltisellakin perusteellisuudella mestarin tuotantoa. Alan arvostuksesta kertonee vuoden 2007 kunnia-Oscar elämäntyöstä elokuvamusiikin säveltäjänä.

• Natural Born Killers : music from and inspired by (1996)
  Nine Inch Nails-mies Trent Reznor hääri Stonen elokuvan musiikkituottajana, mukaan tarttuikin monenlaista ääntä Nusrat Fateh Ali Khanista Patsy Clineen tai Leonard Coheniin.
  

• Prince: Planet Earth (2007)
  Minneapolisin pieni suuri mies juurevampana ja mehevämpänä kuin koskaan, ylenmääräinen kikkailu on jäänyt tien varteen ja kitarakin raikaa pitkästä aikaa niinkuin ennen. Kuin aikakoneella on 70-luvun funkista uutettu ne ydinmehut joista hyvät biisitkin tehdään. Hienoa, Prince! Ks. Kuukauden CD kirjastossa

• Kroko Hits
  Juhlien järjestäjät huomio, täällä on samalla levyllä Tiputanssi, Macarena, Crazy Frog, Schnappi, Maija Mehiläinen ja MC Koppakuoriainen. Levyn käyttö ja julkinen soitto omalla vastuulla ;-)!

Helmikuu 2008

• Kurki-Suonio, Sanna: Huria
  Tämä levy lienee millä tahansa mittapuulla mitaten vuoden (ellei vuosikymmenen) paras, sillä perkussioita, bouzoukia ja mandoliinia soittaa erään kirjastonsedän entinen bänditoveri. Terveisiä!
  Ai niin, kuuluuhan siellä olevan myös Sanna Kurki-Suonio, Hedningarna-yhtyeen ex-solisti ja maamme etnoilijoiden ehdotonta eliittiä. Levyllinen säkenöivällä otteella tulkittua nykykansanmusiikkia, siis.

• Sammartini, Giuseppe: Sonate per flauto e basso continuo
  Huipputasoisella levytyksellä kuullaan 1700-luvun sonaatteja nokkahuilulle ja basso continuo -ryhmälle. Solistina toimii sveitsiläinen Maurice Steger.

• Johansson, Jan: Piano (2007)
  Kokoelma Ruotsin rakastetun jazzpianistin levytyksistä vuosilta 1960-1968. Johanssonin eräs tavaramerkki oli kansansävelmien tulkinta jazzin keinoin, levy sisältää CD-osuuden lisäksi 16 bonuskappaletta mp3:na sekä html-muotoisen infosivun.

• Monster Magnet: 4-way Diablo
  Onneksi meni tuo stonerkin pois muodista, että pitkän linjan tekijät kuten Monster Magnet saa rauhassa jatkaa oman juttunsa tekemistä. Ei ole bändi päässyt pahemmin edes leipääntymään, heittävät Rollareiden "2000 light years from home" kuin ohimennen huomauttaakseen että näkemystä kyllä löytyy.

• 22-pistepirkko: (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah!
  Pirkkojen uusimmalta olisi voinut ujuttaa muutaman kappaleen Kalifornia-bändien Nuggets-kokoelmalle eikä kukaan olisi huomannut mitään. Hittibiisinä pitävät Suburban Ladylandia, vaikka muitakin hellyttäviä ralleja riittää kotitarpeiksi asti.

• Mendelssohn Bartholdy, Felix: Piano Trios 1 & 2
  Esittäjinä Julia Fischer (viulu), Jonathan Gilad (piano) ja Daniel Müller-Schott (sello). Levytys on eloisa ja kiihkeä, paikoin jopa liioitellun melodramaattinen mutta ehdottomasti tyylikäs. Monikanavainen Super Audio CD, joka toimii myös tavallisessa CD-soittimessa.

• Krall, Diana: The Very best of (2007)
  15 kappaletta jazzlaulajatar/pianisti Diana Krallin parhaimpia levytyksiä, tasosta kertoo että livelevyltäkin on pari standardia valittu parhaimmistoon. Krallin miellyttävä, vaan ei persoonaton lauluääni sopii mainstream-jazziin kuin oliivi martiniin.

• Jackson, Michael: Thriller: 25 anniversary edition (1982/2008) CD + DVD
  Michael Jacksonin superhypermenestyslevyn uudelleenjulkaisu ei ole ihan pelkkää rahastusta, liite-DVD:llä on kätevästi mukana kuuluisat musavideot Billie Jean, Beat It ja Thriller. Tämän lisäksi tarvitset vain Off the Wallin, niin olennaisin Jacko on paketissa.

• Ketama: Konfusion (1997)
  Flamencopoppia Ketaman suurimman suosion ajalta, äänimaailma on sähköinen ja tanssittava mutta kaikuja flamencosta kuulee vielä silloin tällöin.

• Mando Diao: Never Seen the Light of Day
  Jousisoittimilla luovasti ehostettua, 60-70-lukujen melodioita tapailevaa ruotsalaista uutta rockmusiikkia. Vaikutteet ovat sillä tavalla mukavasti vinksallaan että suorasta vanhan toistosta ei ole kyse.

• Rancid: ...And out come the wolves (1995)
  Jenkkipunkit tekevät sen eri tavalla, heti ensimmäiseen 1 min. 25 sek. raitaan on tungettu muikea bassosoolo! Eipä näköjään estänyt platinamyyntiä USA:ssa aikoinaan...

• R.E.M.: Live (2CD + DVD)
  R.E.M. julkaisee uuden studiolevyn vasta huhtikuussa, mutta nyt on mitä parahultaisin mahdollisuus alkaa valmistautua konserttielämykseen, saapuuhan tämä kestotähdistö syyskuussa myös Helsinkiin. Pontevassa paketissa ovat R.E.M. -katekismuksen olennaisimmat opinkappaleet sekä kuvan kanssa että ilman.

• Eleanoora Rosenholm: Vainajan muotokuva
  Ei, Eleanoora Rosenholm ei ole sooloartisti, vaan porilaisten Mika Rätön (esim. Circle, Kuusumun Profeetta), Pasi Salmen (Magyar Posse) ja Noora Tommilan (Lowlife Rock'n'roll Philosophers) uusi projekti. Musiikki puolestaan on sangen originellia: elektronista, tarttuvasti soljuvaa mollipoppia, jossa jokaisen taiten sanoitetun laulun aiheena on - murha. 

• Stockhausen, Karlheinz: Stimmung
  Pääkirjaston Stockhausen-näyttely sai viime hetken täydennystä. Stimmung on stockhausenilaisen omalakinen lauluteos vuodelta -68, tällä levyllä siitä kuullaan ns. Kööpenhaminan versio (2006), jonka esittää Theatre of Voices Paul Hillierin johdolla.
  Hybridi-SACD, joka soi myös tavallisessa CD-soittimessa. 

• Eriksson, Anna: Ihode
  Ihode on Pyhärannan kuntaan kuuluva kylä, sieltä on kotoisin Suomen kenties paras iskelmäpop-artisti. Vaikka neito on nuori ja norja, on tämä jo seitsemäs levynsä. Edeltäjiensä tapaan se tuo raikkaan pirskeen hieman ummehtuneeseen tehdastuotanto-
  iskelmämaailmaan. Näin sitä pitää!

• Harvey, PJ: White Chalk
  Tummalla, rosoisella ja ehdottoman persoonallisella ilmaisulla yhdeksi maailman arvostetuimmista laulaja-laulunkirjoittajista noussut Polly Jean on palannut. Tällä kertaa liikkeellä ollaan yllättävän minimalistisella, pianovetoisella otteella. Laadullinen taso pysyy kuitenkin ennallaan.  

• Down: Over the under
  Pantera-laulaja Phil Anselmon "uusi" bändi jyristelee raskaasti groovaavaa Etelän metallia. Kolmen levyn julkaisuun on kulunut kokonaista 15 vuotta, tätä uusinta onkin sitten sanottu kolmikosta onnistuneimmaksi.

• Brozman, Bob: Post-industrial Blues (2007)
  Ennen laulettiin puuvillapelloilla että työ painaa ja massa sortaa, nyt tehdään näemmä lauluja siitä kun globalisaatio vie työt, rahat ja lasten lukutaidon. Slidekitaran mestari Bob Brozman keskittyy uudella levyllään ensirakkauteensa bluesiin, mutta päivittää laulunaiheet tähän päivään pieteetillä ja hyvällä maulla. Eipä pääse blues ukkoutumaan näissä käsissä, tässä on sitä soiton iloa terästettynä kantaaottavilla teksteillä.

• Radiohead: In Rainbows (2007)
  Kohuttu vapaan hinnoittelun nettialbumi nyt myös perinteisenä CD-painoksena. Jaa millaista se musiikki sitten on? Olisiko ehkä okcomputerpohjaista taiderokkia rapeilla soundeilla, eikä pelkästään vain asiantuntijoille suunnattuna.
  Lue lisää: In Rainbows listojen kärkeen

• Värttinä: 25
  Kyllä vain, Värttinä on jo 25-vuotias! Vuonna -83 perustettu kansanmusiikkikollektiivi juhlistaa häkellyttävän pitkää taivaltaan kokoelmalevyllä, jolta löytyy maistiaisia kolmelta vuosikymmeneltä. 

• Bullet For My Valentine: Scream aim fire
  Heti Poison-debyytillään miljoonamyyntiin nousseen brittiläisen metallibändin kakkoslevy vie yhtyettä askelen radioystävällisempään suuntaan.

• Edvard Grieg: Choir music
  Norjan kansallissäveltäjä ei ole tullut tunnetuksi kuoroteoksistaan, mutta tämäkin sävellysmuoto mieheltä taittui. Det Norske Solistkorin äänittämä levy tarjoaa hienon johdatuksen Griegin kuoromusiikkiin. Hybridi-SACD, joka soi myös tavallisessa CD-soittimessa.

• Suomalaisia klassisia suosikkisävelmiä 2
  Camerata Finlandia esittää Jorma Panulan johdolla suomalaisen klassisen musiikin klassikkokappaleita, kuten Melartinin Perhosvalssi, Heino Kasken Vuorenpeikkojen iltasoitto ja Oskar Merikannon Kesäillan idylli.

• 20 gospelhittiä: Radio Dei
  Kristillisen radioasema Dein kokoama valikoima kotimaista gospelia. Mukana ovat mm. Juha Tapio, Exit ja Bass'n Helen. 

• Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
  Ultra Bran tunnetuimman perinnönjakajan kolmas levy on akustisempi ja rauhallisempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Lahjakas kaksikko Kokkonen-Melasniemi taitaa edelleen laulunkirjoittamisen: levy, jolla on kappale nimeltä "Vieläkö soitan banjoa?" ei voi olla huono.

• Bernstein, Leonard: West Side Story (2007)
  Eläväinen ja rehevä luenta Broadwayn 50 vuotta sitten valloittaneesta musikaalista, solisteina Hayley Westenra (Maria) ja Vittorio Grigolo (Tony). Esitys on perinteiden mukainen; ehkä laulajien aksenttia on entisestäänkin korostettu ja kaikkea on topattu muhkeammaksi ja mahtavammaksi vähän sieltä täältä, mutta yllättävän ajattomasti kajahtaa America, Maria tai I Feel Pretty näin 2000-luvullakin.

• Mouskouri, Nana: The Ultimate Collection (2007)
  Nimestään huolimatta englanninkielisiin kappaleisiin 1970-luvulta alkaen keskittyvä kokoelma maailmankuululta kreikkalaislaulajattarelta. Mukana mm. Only Love, Love Changes Everything ja Amazing Grace.

• Professor Longhair: Mardi Gras in New Orleans (2007)
  Jos New Orleansin musiikkikeitoksesta pystyy jalostaman oman pianotyylin niin saavutus ei ole ihan vähäinen. Yleison jumaloiman ja kollegoiden rakastaman Proffan pianoboogieta tarjoillaan 20 kappaleen annos, East St. Loyis Babystä Boyd's Bounceen. Walk your blues away!

• Johanna Iivanainen & Eero Koivistoisen yhtye: Lennosta kii! (2007)
  Niin kuin ennenvanhaan bopparit muokkasivat aikansa iskusävelmistä itselleen sopivia versioita, on Johanna Iivanainen ennakkoluulottomasti kerännyt kaikenlaisia lauluja Hiski Salomaata ja Juicea myöten. Jo vain taipuu jazzlaulelmaksi Tiskarin polkka tai Kun Suomi putos puusta kun oikeat tekijät ovat asialla, Eero Koivistoisen yhtye säestää Johannan selkeänraukeaa ääntä kuin varjo.

• Sony Music Club Deluxe
  Shakin' Stevens: Chronology - the Epic hit singles (2CD)
  D'arby, Terence Trent: Sign your name - the best of (2CD)
  No niin, kukas muistaa näitä solisteja ja mikä oli iso hitti? Siellä, ja siellä, voitte laskea kädet alas. Oikein, Wishing well ja This Ole House. 80-luku oli kummallista aikaa popmusiikissa ja näillä neljällä levyllä voi palata vuosikymmenten takaisiin ooh ja aah (tai syvän myötähäpeän) -tunnelmiin. Terence on edustava esimerkki senaikaisesta brittiläisestä popsoulista, kun taas Shakin' Stevensin rockabillyssä oli kiusallisesti enemmän paulankaa kuin eddiecochrania. Tästä sarjasta ei kohta puutu kuin Tears For Fearsin kahden ensimmäisen levyn juhlapainokset...

• Sonic Youth: Daydream nation (2CD deluxe ed.) 1988/2007
  Punk-eetoksesta potkua saaneen amerikkalaisen taiderockorkesterin klassikkoksi laskettava levy vuodelta 1988 ryyditettynä livesetillä, bonuksilla ja muutamalla coverilla. Kaiken kilinän ja räminän alla oli kuitenkin terävä ja tarvittaessa melodinenkin näkemys musiikin tekemisestä.

• Poko 30 2CD
  Mielenkiintoinen kokoelma Pokon taipaleelta, isojen hittien (Siekkarit: Peltirumpu, J.Karjalainen: Sekaisin) seassa on myös ei-niin-ilmeisiä valintoja (Hassisen Kone: Hiljaa virtaa veri, Limonadi Elohopea: Neiti nahkahansikas).

• CMX: Talvikuningas
  Kirjastomme jäi tylysti ilman ensimmäisen lähdön rajoitettua painosta vaikka olimme hyvissä ajoin liikkeellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Yrjänän progekone laulaa tällä kertaa universumeja syleileviä tieteisteemoja, mitähän nämä kaverit eivät osaisi tehdä?

• Jarre, Jean-Michel: Oxygene : new master recording (2007)
  30-vuotisjuhlan kunniaksi J-M Jarre on äänittänyt Oxygenen uudestaan. Motiiveja voi vain arvailla, uusi levytys on tarkka kopio alkuperäisestä soittimia myöten. Ehkä näin on saatu korjattua joitakin teknisiä seikkoja jotka ovat taiteilijaa tähän asti häirinneet? Onneksi singlehitti "Oxygene (part IV)" pulputtaa ja suhisee maagisesti näin -07 versionakin.

• The 69 Eyes: Hollywood Kills : live at the Whisky A Go Go
  Oikeaoppinen hikinen, räkäinen ja hurmoksellinen livelevy Hellsinkin Vampyyreiltä Holivuudin lauteilla. Tätä ei ole studiossa enää paranneltu, tai jos onkin niin autotunella on vedetty korkeintaan miehekkäästi epikseen. Hieno veto kovalta bändiltä, kyllä tästä kuulee että yksi unelma on toteutunut. Laitetaas soimaan hei viälä kerran...

• Monteverdi, Claudio: L'Orfeo
  L'Orfeo on yksi italialaissäveltäjä Monteverdin (1567-1643) tunnetuimmista teoksista ja hänen ensimmäinen oopperansa. Kauniilla 169-sivuisella kirjasella varustetulla julkaisulla sen esittää Concerto Italiano Rinaldo Alessandrinin johdolla. 

• Lastenmusiikkia!:
  Korpela, Riitta: Ti-Ti Nalle: Nallejamit (2007)
  Limusiini: Liikuntamusiikkia (2003)
  Loiskis: Uppo-Nallen juhlalevy (2007)
  Marjukkaiset: Lorutorio (2004)
  Perkoila, Mikko: Himputti - lastenlauluja vuosilta 1982-1991 (2000)
  Talkamo, Merja: Muhvelotti (2003)
  Tohtori Orff & Herra Dalcroze: Sumfaa (2005)
  Uotila, Viola: Violan laulut (2006)
  
  Monipuolinen valikoima uudempaa kotimaista lastenlaulukulttuuria, Violan ja Marjukkaisten kanteleensoitosta Mikko Perkoilan hauskoihin ja omaperäisiin pikkuväen viisuihin. Mukana myös vanhojen tuttujen Ti-Ti Nallen ja Uppo-Nallen uudempia lauluja. Hippulat vinkumaan!
  

Tammikuu 2008

• Rahkonen, Esko: Syvä kuin meri 2CD
  Kokoelma Esko Rahkosen suosittuja levytyksiä, mukana mm. Rakasta, kärsi ja unhoita, Jos rakas sulle oisin, Sydänsuruja ja Kotiseutu pohjolassa. Virallinen tunnustus tuli ehkä liian myöhään, mutta tangokansa piti Rahkosen aina omanaan.

• Beach Boys: The Warmth of the Sun
  Taas joku uusi rahat pois -kokoelma studion lattialta löydetyistä nauhanpätkistä? No ei ihan, täällä on a) uusia remasterointeja, b) uusia miksauksia ja ennen CD:llä julkaisemattomia b-puolia  c) Beach Boysien itsensä valikoimana. Jättihitit löytyvät muilta levyiltä, mutta meille Brian Wilson & co:n nerouteen hurahtaneille on luvassa kaikkea hyvää kahmalokaupalla. On se hienoa, tuo surfpop, kun sen osaa!

• Purcell, Henry: Dido and Aeneas
  Purcellin (1659-1695) ooppera vuoden 1952 taltiointina, päätähtenä laulaa Kirsten Flagstad! Äänityspaikkana on tosin jokin tuntematon Abbey Road -niminen studio Lontoossa, eikö muuta tilaa todellakaan löytynyt?

• Kent: Tillbaka till samtiden
  Pohjoismaiden suurin rock-yhtye vaihtoi kitaravallit elektroniikkaan, mutta muutos ei lopultakaan ole suurensuuri: Jocke Bergin laulunkirjoittajan lahjat ovat niin äimistyttävät, että bändi kuulostaisi omalta itseltään vaikka a cappellana.

• Rajaton: Maa
  Monipuolisuudestaan tunnettu a cappella -yhtye loistaa jälleen. Tällä kertaa sävellykset ovat pääosin omaa tuotantoa, mutta onpa levyn uljaana päätöksenä hieno sovitus Sibeliuksen Valse Tristestä.

• Netrebko, Anna: Russian album
  Venäläinen sopraanotähti esittää kotimaansa säveltäjien (Tsaikovski, Rahmaninov, Prokofjev jne.) aaria- ja yksinlaulutuotantoa. Kuten asiaan kuuluu, laulajatarta taustoittaa levyllä Mariinski-teatterin orkesteri Valeri Gergijevin johdolla.

• Kansa, Tapani: 40-vuotisjuhlalevy
  Kansan Tapanin 40-vuotisjuhlalevy (2CD).
  Onnittelemme!

• Tilkkutäkki 3
  Hengellisen hittikokoelman kolmannessa osassa esiintyvät gospelin merkeissä mm. Irina, Teräsbetonin Jarkko Ahola ja Jenni Vartiainen.

• Edelmann, Samuli: Virsiä
  Luhangan kirkossa äänitetyllä levyllä näyttelijä-laulaja tulkitsee hartaasti virsikirjan sisältöä: Soi kunniaksi luojan (462), Oi Herra, jos mä matkamies maan (631), Totuuden henki, johda sinä meitä (484)... 
  Virsikirja  

• Preisner, Zbignew: Silence, night & dreams
  Kieslowskin elokuvista tutun säveltäjän uusin teos on Raamatun teksteihin perustuva vapaamuotoinen sävelrunoelma solistille, kuorolle ja orkesterille. Musiikkia voisi luonnehtia klassissävytteiseksi meditaatiomusiikiksi, tarkempi määrittely lienee mahdotonta. Solisti Teresa Salgueiro säväyttää kouluttamattomalla, mutta kauniilla ja luonnollisella lauluäänellään eikä Tom Cully ole pekkaa pahempi omissa osuuksissaan.

• Popeda: 30-vuotinen sota 1977-2007
  (CD + DVD)
  Manserokin peruskiveä ei kolmenkympin kriisi vaivaa. Ikurin turbiini & kumpp. juhlistavat kolmen vuosikymmenen taivaltaan kokoelmalevyllä, jonka kyytipoikana tulevalle DVD:lle on tallennettu mm. ´86-live. 

• Suorsa, Ilkka:
  Hengellistä sähkökitaralla (2003)
  Ylistys: Hengellistä sähkökitaralla 2 (2005)
  Tuntematonta HelMet-kirjastojen luetteloijaa siteerataksemme: "lähinnä sähkökitaralla toteutettua pop/rock-sävelmää, joille on annettu hengellisten laulujen tyyliset nimet. Laulua ei levyllä kuitenkaan ole." Kaikki sävellykset, sovitukset ja instrumentit Ilkka Suorsa. Kiitämme tekijää lahjoituksesta!

• Katché, Manu: Playground
  Maailman perkussioeliittiin kuuluva Manu Katché on soololevyillään tehnyt musiikkia joka erottuu massasta. Näin tälläkin kertaa, jazzin sukuista melodista minimalismia annostellaan hienovaraisesti ja pienin askelin.

• Pintandwefall: wow! what was that, baby?
  Kotimaista kitaralähtöistä autotallirockia sellaisella energialla että alta pois! Ensilevy lupaa paljon ja pitää myös, mutta keikoillahan tämä touhu on nähtävä ja koettava jos Pinttari-elämyksestä haluaa kaiken irti.

• Sedät jaksaa heilua:
  Eagles: Long Road Out Of Eden
  Young, Neil: Chrome Dreams II
  Kantri- ja folkvetoisen rocktaiteen edusmiesten uudet albumit vm. 2007 eivät edusta mitään vallankumouksia aikaisempaan tuotantoon nähden, mutta mitäs siitä. Hienoahan se on että vielä syntyy biisejä ja uusia levyjä julkaistaan muutenkin kuin törkeällä rahastusmielellä, kyllä näitä kelpaa kuunnella niiden vanhojen rinnalla.

• Tädit jaksaa myös heilua:
  Dahlgren, Eva: Petroleum och tång
  Entisen jatkumoa myös Eva Dahlgren uusimmallaan, ei yllätyksiä vaan taattua tunnelmaa Evan ystäville. Kappaleiden aihepiiri on lapsuuden muistoissa, toisinaan aika ahdistavissakin mutta siitäpä syntyykin sitten myös koskettavaa musiikkia.

• Avanti!: Avanti! presents Humppavanti!
  Siinä missä Eläkeläiset humppaavat hautaan Paranoidin tahdissa, vetävät Avanti!:n pelimannit korkean ja matalan kulttuurin parodian niin solmuun että hiljaiseksi vetää kuulijankin. Vai mitä sanotte Kletzmer-Heilistä Karjalasta?

• Tankian, Serj: Elect the Dead
  System Of A Downin laulajan soololevy eroaa päiväduunista sopivasti mutta ei liikaa, äkkiväärää etnometallia ja akustisia kitaroita armenialaisella kaiholla jättää hyvän maun.

• Callas, Maria: Immortal
  opera arias (3CD)
  Kuolemattoman sopraanon kuolemattomia aarioita kolmella CD-levyllä. Mukana on esityksiä mm. Puccinin, Verdin ja Wagnerin oopperoista, vuosilta 1949-1955.
  
  

• Helsingin kaupunginorkesteri: Pictures from Finland
  Ulkomaalaisille ja kansallisromantiikkaa kaipaaville suomalaisille suunnatulla levyllä HKO esittää Leif Segerstamin johdolla musiikillisia maisemakuvia. Sibeliuksen ohella kuullaan esim. Klamia, Madetojaa ja Merikantoa.  

• Lopen lapsi- ja nuorisokuoro: Kukkuluuruu!
  Loppilaisten aktiiviseen kuoroharrastustoimintaan voidaan Nurmijärvellä ihastellen tutustua vaikkapa tämän mainion Kukkuluuruu!-levyn myötä: lapset ja nuoret laulavat lapsille. Kollegoille Lopen kirjastossa kiitokset lahjoituksesta!

• Kaartin Soittokunta: Soi raikuen torvet ja rummut
  Jukka Vuolion Soi raikuen torvet ja rummut -kirjaan liittyvällä CD-levyllä Kaartin Soittokunta tutustuttaa suomalaisen sotilasmusiikin historiaan.   

• 100 kaikkien aikojen iskelmää (5CD)
  Radio Suomi järjesti syksyllä 2006 "Kaikkien aikojen iskelmä" -yleisöäänestyksen. Voittajaksi valikoitui erityisesti Olavi Virran tulkinnasta muistettu Hopeinen kuu. Tähän viiden CD:n kansioon on koottu äänestyksen satoa, Ture Aran Emmasta Anna Erikssonin Kun katsoit minuun -lauluun. Tämän iskevämpää iskelmäkokoelmaa on vaikea kuvitella!  

• Guitar Duo Lehtinen-Hildén: La Vida Breve
  Janne Lehtisen ja Pentti Hildénin kitarat tuovat kuin kesän tammikuun pimeyden ja sateen keskelle. Viipyilevä ja ajaton klassinen kitaramusiikki hivelee korvia kuin hämyinen iltapäivän aurinko. Säveltäjien Moreno-Torroba, Castelnuovo-Tedesco, De Falla, Albéniz, Cardoso ja Zaradin teoksista valittu duon 30-vuotisohjelmisto on yhtenäinen ja tyylikäs.
  Lisätietoja: Kitarastudio Janne Lehtinen

• Pelle Miljoona Unabomber: Unabomber!
  Pelle punkimpana kuin vuosiin. Rockers on vaihtunut rätväkkään trio-kokoonpanoon ja painavaa sanottavaa riittää: "Leipäjonossa on tunnelmaa", "Auschwitzistä Guantanamoon", "Pysähtynyt luokka"...

• West, Kanye: Graduation
  Ohhh, waaaa oow, a'ight, man! Kolmas levyllinen stadion-hiphoppia huippumenestyneeltä MC/tuottajalta.

• Ahvenlahti, Olli: Kaksi ihoa
  Olli Ahvenlahti on säveltänyt Tommy Tabermannin runotekstejä, levyllä niitä esittävät Pepe Willberg ja Johanna Iivanainen. Kyseessä on ensimmäinen Tabermannin teksteihin pohjaava albumikokonaisuus.
  Levyn WWW-sivut: Kaksi ihoa

• Herra Heinämäen Lato-orkesteri: Nyree näkkäri
  Matti Johannes Koivu ystävineen: Topsi ja tohtori Koirasson
  Viime vuosi oli mainio lastenmusiikkivuosi! Herra Heinämäen Lato-orkesterin taustalta löytyvät mm. herrat Heikki Salo, Jouko Mäki-Lohiluoma ja Janne Louhivuori. Rockpiireissä arvostetun Matti Johannes Koivun levy puolestaan perustuu Juha ja Maija Itkosen samannimiseen lastenkirjaan.

• Cash, Johnny: Ultimate gospel
  Levyn kansivihkossa todetaan osuvasti: tapa, jolla Johnny Cash soitti rockia, teki hänestä kantri-ikonin ja tapa, jolla hän soitti kantria, teki hänestä rock-ikonin. Cash itse piti itseään myös gospel-laulajana, olivathan hänen musiikilliset juurensa nimenomaan hengellisessä musiikissa. Tälle kokoelmalevylle on koottu mustiin pukeutuneen miehen komeimpia gospel-esityksiä vuosien varrelta.  

• The Soft Machine: The Soft Machine (1968)
  60-luvun lopulla kaikki oli rockissa mahdollista, ja veijarit Robert Wyatt, Kevin Ayles, Daevid Allen ja Mike Ratledge käyttivät tilaisuuden todella hyväkseen. Avantgardejazzkin oli kevyttä kauraa näille käsille kun psykedeliaa laitettiin uusiksi taidolla ja tunteella.

• Costello, Elvis: My Aim is True (1977)
  Auts, tämänkin levyn ilmestymisestä on jo 30 vuotta...mutta Alison, Less Than Zero tai Watching The Detectives eivät ole vanhentuneet päivääkään sitten 70-luvun uuden aallon maininkien. Declan MacManus a ka Elvis Costello osoitti jo ensimmäisellä levyllään että loistava biisintekijä pärjää muoti-ilmiöistä ja ajasta riippumatta.

• Miles Davis Quintet: Live at the 1963 Monterey Jazz Festival (2007)
  Miles Davis, George Coleman, Herbie Hancock, Ron Carter ja Tony Williams boppaavat ankarasti Montereyn jatsifestivaaleilla. Huikeaa jazzin juhlaa, joka on ollut julkaisemattomana holveissa tähän asti, bootlegeja lukuunottamatta.

• Genesis: Genesis (1983/2007) SACD+DVD
  Kolmikon Banks-Collins-Rutherford Genesis-albumi on julkaistu uudelleen SACD-DVD -painoksena. Hittilistoilla viihtyivät aikoinaan tältä levyltä ainakin "Mama" ja "That's All". Tavallisessa CD-soittimessa soi remasteroitu stereomiksaus, nykytekniikkaa omistaville avautuu 5.1 surroundmiksaus. DVD sisältää jos jonkinlaista videota, haastattelua ja bonusraitaa.

• Lucia, Paco de: Luzia (1998)
  The Rough Guide to Flamenco (2007)
  "El pasado presente - el futuro puro" tai "Carpe diem", näissä levyissä tiivistyy flamencon idea kiteyttää menneisyys, nykyisyys ja aavistus tulevasta yhteen hetkeen. Paco de Lucia on flamencokitaran tunnustettu mestari, joka Luzialla tekee ikäänkuin välitilinpäätöstä koko tähänastisesta urastaan. Rough Guide -sarjan flamenco-osa tarjoaa läpileikkauksen Andalucian elinvoimaisen tradition tämänhetkisistä virtauksista.

• Fitzgerald, Ella: The Essence of Ella Fitzgerald 2CD
  Kokoelman nimi on hieman harhaanjohtava, tai yleensä Ellan parhaista tulee ensimmäisenä mieleen loistavat "Songbook" -levytykset mutta kuuntelee näitäkin ihan mielikseen. Onhan täällä sentään mukana mm. A Tisket A Tasket, It's Only a Paper Moon, Baby It's Cold Outside tai Lover Come Back to Me.

• Piazzolla, Astor: Best of 2CD
  Kokoelma "tango nuevon" kehittäjän ja bandoneonin taiturin Astor Piazzollan Carosello Records & Tapes -levytyksistä.  Etelän kaihoa ja kaipuuta taikovat ja lievittävät sävelmät Adios Nonino tai Milonga Tres muiden mukana. Jopa pohjoismainen jäyhä sielu värähtää näiden sävelten edessä.

• Häkkinen, Cisse: Teendreams (1976)
  Järvinen, Albert: Ride On (1974)
  Kyllähän Albert pidemmän korren taiteellisesti ja teknisesti oman soolonsa kanssa veti Ganes-kollegaansa verrattuna, mutta paha on näin jälkeenpäinkään Hugo Christerin sympaattista teenybop-levyä haukkua saati mollata. Ihan tekijöidensä näköisiä levyjä molemmat, ja suomirockin historiassa paikkansa ansainneet.

• Hancock, Herbie: River - The Joni Letters
  Robert Plant & Alison Krauss: Raising Sand
  Vanhat patut lyöttäytyvät yhteen uusien soittokavereiden kanssa ja lyövät ennakko-odotukset ällikällä. Mediassa erinomaisen vastaanoton saanut Hancockin projekti ei liene voinutkaan epäonnistua tällä miehityksellä: Norah Jones, Tina Turner, Bailey Rae, Leonard Cohen, Mitchell itse sekä rytmiryhmä Shorter, Holland, Colaiuta ja Lionel Loueke.
  
  Led Zep-legenda lauleskelee roots-americanaa Alison Kraussin kanssa kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään ja luo maagista tunnelmaa. Myös tämän levyn kanssa suitsutukset ovat kerrankin olleet oikeaan osuneita.

• Simon & Garfunkel : The Collection (5CD+DVD)
  1960-70 -lukujen popfolkin mahtiduon kokoelman resepti on yksinkertainen: studiolevyt "Wednesday Morning, 3 a.m.", "Sounds of Silence", Parsley, Sage, Rosemary & Thyme", "Bridge Over Troubled Water" ja live-dvd "The Concert in Central Park". Kehityskaari tulee selväksi: herkistä laulelmista mahtipontisen massiivisiin myyntihitteihin, mutta ihme kyllä jopa Brige Over Troubled Waterilla Garfunkelin ääni ja Simonin biisit varastavat huomion studiokuorrutuksen alta.

• Lennox, Annie: Songs of Mass Destruction
  Kas, Annie Lennox on tehnyt uuden levyn, edellisestä onkin jo vuosia vierähtänyt. Tällä kertaa Annieta ei pidättele mikään, levy on vahvan ja ilmeikkään laulun juhlaa, silkkaa soulia alusta loppuun.

• Loiri, Vesa-Matti: Inari
  Kansallisaarteistoomme lukeutuva maestro palasi pohjoiseen tekemään jatko-osan rakastetulle Ivalo-levylleen. Tällä kertaa loirimaisten versiointien kohteeksi pääsevät mm. Kauko Röyhkän Talo meren rannalla, Hectorin Yhtenä iltana ja CMX:n Ruoste. 

• Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tuhannen riemua
  Myös tästä muutaman vuoden mahdottomassa nosteessa porskutelleesta yhtyeestä on nyt tullut koko kansan omaisuutta. Eteläpohjalaisesta perinnemusiikista innoituksensa ammentava poprock nousee listaykköseksi ja liikuttaa niin nuoria kuin vanhoja, Lapista Uusmaalle: musiikillinen vastine Heli Laaksoselle! Murteet kunniaan! 

• Tarja: My winter storm
  Turusen Tarja aloittaa soolotuotantonsa talvisella sloganilla "Queen of ice". Ilmastonmuutos ei siis onneksi ulotu dramaattisen diivarockin maailmaan. Jääshown musiikillisesta puolesta vastaavat sympaattisen laulajattaren itsensä ohella kansainväliset ammattisäveltäjät.

• Springsteen, Bruce: Magic
  Onneksi on asioita, jotka eivät muutu. Pomo pitkästä aikaa E Street Bandin kanssa, konstailematta, tehden hyvin sen, minkä parhaiten taitaa: ameriikanrokkia. 

• Apocalyptica: Worlds collide
  Suomen myyvimmät sellistit ovat saaneet uusimmalle julkaisulleen vierailijoiksi mm. Corey Taylorin (Slipknot, Stone Sour), Till Lindemannin (Rammstein) ja Dave Lombardon (Slayer). Jos tämä ei takaa metalli-uskottavuutta, niin sitten ei mikään!

• Foo Fighters: Echoes, silence, patience & grace
  Dave Grohlin johtama poppoo ei kylläänny melodiseen rokkaukseen. Kuudes levy jatkaa tyylillisesti edellisten linjoilla, asiantuntijoiden mukaan myös laadullisesti.

• Mokoma: Luihin ja ytimiin
  Sotajumala: Teloitus
  Viime vuoden odotetuin suomenkielinen metallilevy saa seurakseen vankalla ammattitaidolla työstettyä death metalia Jyväskylästä, nyt toista kertaa kokopitkässä muodossa. 

Takaisin sivulle Uudet CD-levyt kirjastossa

Arkisto 2007