Maasuodatin

Maahanimeyttämöä suositeltavampi vaihtoehto on maasuodatin. Maasuodattimet ovat maahan kaivettuja maaperäkäsittelyyn perustuvia puhdistamoja, joissa jätevesi puhdistuu painuessaan rakennetun suodatinhiekkakerroksen läpi. Sen jälkeen puhdistunut jätevesi kootaan putkiston avulla ja johdetaan purkuojaan. Maasuodattimen lopullisena purkupaikkana toimii siis pääasiassa pintavesi, kun maahanimeyttämössä purkupaikkana on ainoastaan pohjavesi. Maasuodattimen puhdistusteho perustuu pieneliöstön biologiseen hajotustoimintaan. Puhdistava pieneliöstökanta syntyy suodatinkerrokseen. Suodattimessa käsiteltävän jäteveden tulee olla tavallista asumisjätevettä. Vesi ei saa sisältää liuottimia ja myrkyllisiä pesuaineita, jotta jätevettä puhdistavat pieneliöt eivät tuhoudu.

Maasuodatin pitää suunnitella ja rakentaa huolellisesti, jotta se toimii halutulla tavalla. Maasuodattimessa on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että järjestelmän tuuletus on tehty oikein. Kenttä vie aika paljon tilaa, eli yhden talouden jätevesille tarkoitetun kentän pinta-alan on oltava vähintään 20 m2. Koko järjestelmää varten varattava ala on vielä suurempi, kun otetaan huomioon saostussäiliöt, jakokaivo ja kokoomakaivo. Jotkin valmistajat tosin tekevät maasuodattimen moduuleista, joka vähentää jonkin verran tilantarvetta. Maasuodatin on sijoitettava sellaiseen kohtaan tontilla, jossa ei liikuta ajoneuvoilla ja josta ei poisteta lunta talvella.

Jos maasuodattimeen johdetaan kaikki jätevedet, tarvitaan jäteveden esikäsittelyyn kolmiosainen saostussäiliö. Lisäksi suodattimen fosforin poistoa voi tehostaa, esimerkiksi kentän perään asennettavalla fosforinpoistokaivolla. Maasuodattimen hiekat tulee uusia säännöllisin väliajoin.

Maasuodatus (ymparisto.fi)
Puhdistamolaitteiden ja -rakenteiden valmistajia ja maahantuojia

Maasuodatin. Kuva: Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto

Puhdistusteho

Toisin kuin maahanimeyttämön, voidaan maasuodattimen puhdistustehoa seurata näytteenotolla. Maasuodattimen puhdistusteho on hieman alhaisempi kuin maahanimeyttämöllä saavutettava puhdistusteho, mutta se vastaa kuitenkin pienpuhdistamon puhdistuskykyä. Huonompi puhdistustulos johtuu maasuodattimen tilavuuden rajallisuudesta. Orgaanisen aineksen väheneminen sekä typen nitrifikaatio ovat samankaltaisia maasuodattimissa kuin maahanimeyttämöissäkin. Poistoteho orgaanisen aineksen osalta on 90-99 % ja typen osalta 10-40 %. Fosforin ja bakteerien sitoutuminen on maasuodattimissa heikompaa kuin maahanimeyttämöissä. Fosforin sitoutuminen heikkenee vielä lisää ajan mittaan. Uudessa maasuodattimessa fosforin väheneminen voi olla jopa 90 %, mutta se laskee noin 5-10 vuoden kuluttua jo alle 50 %:n. Bakteerit ja muut mikro-organismit tuhoutuvat hyvin maasuodattimissa, noin 90-99 %:sti.

Suomen ympäristökeskuksen Ravinnesampo-tutkimuksen helmikuussa 2005 julkaistujen tulosten mukaan tavalliset maasuodattimet pystyvät harvoin poistamaan fosforia asetuksen vaatimusten mukaisesti. Enimmäisrajojen alle päästään kuitenkin tehostamalla fosforin poistoa joko lisäämällä maasuodatinhiekan joukkoon fosforia saostavaa ainetta tai asentamalla maasuodattimen perään erillinen jälkisuodatussäiliö.

Huolto- ja hoitotarve

Saostussäiliöiden tyhjennys ja täyttö puhtaalla vedellä 1-2 kertaa vuodessa on kaikista tärkein hoitotoimi. Näin varmistetaan, etteivät kiintoaine ja rasva pääse saostussäiliön ohi tukkimaan suodatuskenttää. Tyhjennyksen jälkeisellä vesitäytöllä varmistetaan toimintavalmius heti, kun säiliöön tulee seuraavan kerran kiintoainetta ja rasvaa. Jakokaivo tarkastetaan aina saostussäiliöiden tyhjennyksen yhteydessä, kuitenkin vähintään kahdesti vuodessa. Jakokaivosta tarkastetaan, että sen pohjalle ei ole kertynyt lietettä. Suodatuskentän tai -ojaston ylitse ei saa kulkea ajoneuvoilla edes talvella. Sen päältä ei saa poistaa talvella lunta, eikä suodattimen välittömässä läheisyydessä saa olla pitkäjuurisia kasveja tai puita. Maasuodattimen huoltoa ovat lähinnä säännölliset tarkkailutoimet. Kokoomakaivoon tulevan veden laatua tulee seurata säännöllisesti.

Maasuodattamon käyttö- ja huolto-ohje (vesiensuojelu.fi)

Käyttöikä

Oikein suunnitellun, rakennetun ja hoidetun maasuodattimen elinikä on noin 20-30 vuotta. Huonosti suunnitellun, rakennetun tai hoidetun kentän ikä voi puolestaan olla vain muutama vuosi. Maasuodattimen toiminta loppuu siihen, kun suodatuskenttä tukkeutuu ja se tulee uusia. Tukkeutuminen tapahtuu pikkuhiljaa eikä se tule yllättäen. Maasuodattimesta uusitaan suodatuskentän maa-ainekset ja vanhat ainekset toimitetaan kaatopaikalle.

Kustannukset

LokaPuts 2006-2007 -hankkeessa, joka toimi Pohjois-Karjalassa kerättiin jätevesijärjestelmien vertailukustannuksia yhden talouden jätevesille vuonna 2007. Kustannukset eivät välttämättä täysin vastaa täkäläisiä kuluja, mutta antavat kuitenkin hyvän idean kustannusten suuruusluokasta. Hankkeen mukaan maasuodatuskentän investointikulut ovat noin 4 500-7 000 €. Maasuodattimen käyttökustannukset aiheutuvat lähinnä esikäsittelynä toimivien saostussäiliöiden tyhjentämisestä ja ovat noin 150-200 € vuodessa. 15 vuoden kustannukset ilman korkoja olisivat noin 6 750-10 000 €. Jos maasuodattimen fosforinpoistoa tehostetaan, investointikulut ovat noin 6 000-8 000 €, käyttökustannukset 225-275 € ja 15 vuoden kustannukset ilman korkoja 9 375-11 375 €. Fosforia poistava massa on vaihdettava kaivosta muutaman vuoden välein, mikä lisää käyttökustannuksia. Jos maasuodattimen vedenjakoa ei saada maaston korkeuksien takia toimimaan painovoimaisesti joudutaan turvautumaan pumppaamoon, joka taas nostaa huomattavasti investointikustannuksia. Maasuodattimen korjaaminen on vaikeaa ja kallista. Maasuodattimen suurimpana ongelmana pidetään sen tukkeutumismahdollisuutta ja silloin ainoana korjaustoimenpiteenä tulee kysymykseen koko rakenteen uusiminen, joka maksaa paljon.